Passivista%20vastarintaa-normal.jpg

Saana-koira itse kertoo harmillisista asioista.

Emäntäni palasi maailmalta ja laski sinisen nahkareppunsa lattialle. Liehakoin onnellisena ympärillä ja halusin nuolla hänen  käsistään vieraat tuoksut pois. Kaikki olikin hetken oikein iloista ja hauskaa, mutta sitten kuulin hänen sanovan jotain todella ikävää.

- Minun täytyy huomenna heti aamulla tulostaa viisumihakemus, kun lähden pian sinne Pietariin.

Pietariin?! Se ei kuulostanut ollenkaan sammalmetsältä, eikä muurahaispolulta, eikä perunapelloltakaan. Tuskin pääsisin sinne mukaan.

Olihan minulla toki ollut eilen mukavaa isännän kanssa, vaikka olinkin melkein tipahtanut laiturilta järveen. Menimme nostamaan yhdessä katiskaa, jonka Julius oli halunnut välttämättä heittää järveen. Juoksin innoissani pitkin laituria, mutta käpäläjarrutus ei oikein laiturin päässä pitänyt, vaan liu´uin suoraan eteenpäin. Viu - uh vain! Eipä tuntunut syksyinen vesi kovinkaan mukavalta mahanahkassani. Isäntä poimi minut kainaloonsa ja lohdutti, että hänen nahkaveljensä oli kerran ajanut polkupyörällä laiturin päästä järveen, kun jarrut eivät pitäneet. Kerrankos sitä pikkukoiran töppöset pettävät!

Minun oli kuitenkin estettävä emäntää taas lähtemästä. Sitä ei tarvinnut kauaa miettiä, keksin siihen hyvän keinon. Kun emäntä aamulla yhdisti tietokoneensa tulostimeen, yhteyttä ei millään keinolla syntynyt.

- Mikä ihme tässä voi olla? emäntä kummasteli ja alkoi tarkastella yhdistävää kaapelia tarkemmin. Siinä näkyivät selvästi terävien pikkuhampaitteni jäljet.

- Voi, sinua Saana-höpsö, mitä olet mennyt tekemään!

Mutta eipä hätää, emäntä ei saisi nyt tulostettua viisumipaperiaan! Hau, hau ja eläköön! Minun täytyi oikein hihkua ja kieritellä.

Lisäksi olin yrittänyt luoda kotiimme romanttista tunnelmaa, niin että emäntä viihtyisi paremmin isännän ja minun seurassa. Olin purrut myös jalkalampun pimeäksi. Onnistuin nakertamaan johdon aivan lampunjalan juuresta niin taitavasti, että meni hetki ennen kuin juoneni paljastui.

Eipä tainnut olla apua yrityksistäni. Menin suruissani hiekkakasaan laskettelemaan ja söin muutamia kiviä. Siitäkään en saanut kehuja. Emäntä kantoi minut ähisten sisälle ja alkoi puhua kovalla äänellä koirankasvatuksesta isännän kanssa.

Mitähän se koirankasvatus oikein tarkoittaa? Varmaan jotakin ruokaa ja namia.