Saana-koira kertoo.

Olemme kovin usein emännän kanssa eri mieltä siitä, mitä pennun oikein sopii tehdä.

Kun emäntä tänään rapsutteli puutarhassa, vietin aikaa ruusupensaan juurella ja jyrsin ruusunoksia. Ne mukavasti auttoivat kutiseviin ikeniini. Olin saanut jo kolme oksaa katkottua ja pätkittyä, kun emäntä parkaisi.
- Lopeta, Saana, tuo heti! Kielesi tulee ruusunpiikkejä täyteen!

Voi tätä surkeutta! Minun olisi kyllä saatava tietoa siihen, mikä koiralle sopii, ja mikä ei. Lähdin emäntäni kanssa kirjastoautolle, ehkä sieltä löytyisi apua. 
Emäntä nosti minut tähystelemään tietokirjahyllyä. Kurottelin päätäni, näkyisikö täällä sellaista teosta, josta saisin vastauksia ongelmiini. Esim. sellaiseen miksi koira saa hakea palloa, mutta ei vadista perunoita, vaikka molemmat ovat samankokoisia ja pyöreitä. Ja minkä takia minulla on lupa leikkiä pitkäkaulaisella kanalla ja vinkuvirtahevolla, mutta kun nakerran barbin jalkaa, kaikki ovat vihaisia. Sitäkään en ymmärrä, miksi en saa juosta naapuriin sisälle, vaikka kaikki naapurin kolme koiraa sinne juoksevat peräkanaa. Vain minut käännytetään eteisestä pihalle.
Käytös- ja tapatieto olisi pikkukoiralle kovin tarpeen, mutta siinä kirjassa, jonkä löysin, puhuttiin vain ihmisten tavoista. Kerrottiin, mitä tarjotaan ylioppilasjuhlissa, ja kuinka sinne pukeudutaan. Niistä tiedoista minulle ei ollut paljonkaan apua. Eivät ne tarjoa koirankeksejä kuitenkaan!

Sellaisenkin kirjan olisin halunnut lainata, missä olisi ollut tuoksuja sivuilla. Tänäkin aamuna kuljimme emännän kanssa heinikossa jonkun eläimen tallaamaa polkua.
- Tämä taitaa olla ketun polku, emäntä epäili.
Hän oli kyllä väärässä. Minusta haju oli selvä: polkua olivat kulkeneet äiti- ja tyttösupi, mutta olisin halunnut tarkistaa tyttösupin iän kirjasta. Oliko se juhannuspentu niin kuin minäkin? Yritin availla kirjaston kirjoja ja nuuskia, jos jonkun kirjan sivuilta pöllähtäisi supin tai mettisian tuoksua. Hirven ja peuran hajua olisin myös mielelläni vertaillut. Ihmettelin sitä kovasti, kun osuimme eilen jommankumman makuupaikalle. Onko hirven haju vähän lihaisampi ja pistävämpi?   

Olisin ehdottanut kirjastoautonkuljettajalle, että ensi kerraksi tilaisin semmoisen haistelukirjan, mutta en saanut pitkää ja litteää kieltäni kunnolla kääntymään.

Sitäkin kaipailin, että jossain kirjassa kerrottaisiin koirien superherkuista, kuten hiiren raadosta tai kompostin aarteista kuten mädästä kurkusta ja kurpitsasta.
Yritin kuiskutella emännälle, että hän kysyisi semmoista kirjaa minun puolestani, mutta emäntä teki vain omia kirjatilauksiaan, eikä kuunnellut minua yhtään.

- Haluaisin tilata semmoisen kirjan, josta selviäisi, mitä koira ajattelee, emäntä sanoi kirjastoautonkuljettajalle.

Ihan pöhkö emäntä! Tässähän minä olen emännän sylissä, minä voin kyllä opettaa hänelle koiran ajatuksia. Kysyisi vaan suoraan minulta!