Piirros on 7-vuotiaan Inarin kynästä.

Saana-koira kertoo.

Emäntäni oli kirjoittelemassa kuulumisiani, kun keittiössä kiipesin penkille ja nappasin pöydältä kulhosta lätyn hampaisiini. Isäntä sattui näkemään touhuni ja kiskaisi minut lattiatasoon, niin että kopsahti. Emäntäkin sai tapauksen johdosta pyyhkeitä:
- Kasvattaisit vähän koiraasi! Keskittyisit kerrankin olennaiseen! 
Emäntä vilkaisi ajatuksissaan olkansa yli ja mutisi: - Niinhän minä keskitynkin, kirjoitan Saana-blogia!

Minun mielestäni meidän pienet osaavat keskittyä kaikkein parhaiten olennaiseen. Neljä pikkutyttöä oli meillä täällä syyslomalla, ja he paneutuivat oikein perusteellisesti lellittelyyni.
- Silittele sinä Saanan häntäpäätä, niin minä voin silitellä yläpäätä, ja Lauriina voi silitellä Saanaa mahasta! Karoliina ehdotti Inarille.
Esteri työnsi alahuulensa törrölleen tyytymättömänä. - Mitäs minä sitten silittelen, minä en mahdu minnekään!
- No, silittele sinä sitten Saanan häntää!

Siinä minä sitten makasin isännän ja emännän sängyllä kaikki tytöt ympärilläni ja minua silitettiin ja nyittiin kaikista mahdollisista kohdista. 

Minulle pidettiin joka päivä juoksukilpailuja, heitettiin palloa ja Inari teki minulle taitoradan. Hän opetti minua menemään maahan ja antamaan tassua ja puikkelehtimaan tunnelista. Niin paljon oli kaikenlaista touhua, että välillä emäntä työnsi minut ulos rauhoittumaan, kun sain aikaan niin paljon meteliä tyttöporukassa.

Kun olin vähän aikaa huilaamassa pihamaalla, niin tytöt taiteilivat minusta sillä aikaa kuvia ja harjoittelivat kirjoittamaan nimeäni. Esteri osaa jo kolme kirjainta, hänen osaamansa A-kirjain on varsin hyödyöllinen nimeni raaputuksessa. Karoliina ja Inari harjoittelivat kirjoittamaan koirien nimiä hepreaksi, se oli heidän mielestään kuin jännää salakirjoitusta.

- Silloin oli tosi kurjaa, kun Hilla kuoli, eikä teillä ei ollut koiraa. Oli tosi hyvä, että haitte Saanan sieltä kennelin häkistä, tytöt kiittelivät.

Minä kuuntelin näitä tyttöjen höpötyksiä ja olin ihan samaa mieltä.