Saana%20pikkukeitti%C3%B6-normal.jpg

En tykännyt ollenkaan, kun meidän syyslomalaiset lähtivät ja emäntä alkoi kantaa pikkukeittiötä takaisin leikkimökkiin.  Hypin keittiötä vasten ja yritin estää kaikin tavoin sen poisviemistä. Emäntä laski sen hämmästyneenä eteisen lattialle ja sanoi: - Kas, miten Saana tykkää keittiöstä! En taida viedäkään sitä vielä pois. Leikkiköön nyt sillä sitten!
 

Kuulinko oikein? Sanoiko emäntä: leikkiköön? En minä leiki, minä harjoittelen sillä tulevaisuutta varten.

Melkein kaikki meidän pienet haluavat perustaa isona yhteisen ravintolan ja tehdä siellä herkkuruokia. Minäkin olen ajatellut pestautua sinne. Mielestäni voisimme erikoistua koira-asiakkaisiin, pitää vaikka luu- tai uunipuuro- tai raakapihvibaaria. 
Tosin minun taitoni viittaavat tällä hetkellä enemmän ruuanhankintaan, osaan metsästää tosi sitkeästi. Viime päivinä olen kuitenkin surrut sitä, etteivät kantamani saaliit jaksa innostaa isäntäväkeä. Ennen kuin ehdin edes haukahtaa, niin tuomani hiiret, orava ja lintu ovat päätyneet kiireellä kompostiin tai  ne on paiskattu pensaisiin tai ohdakkeisiin.

Ruuanlaiton harjoitteleminen pikkukeittiöllä on tosin aika puisevaa puuhaa. Sen kaapeista löytyy muovinen salaatin lehti, muovipihvi ja muovimaissi. Terottelen kyllä niihin mielelläni hampaitani, mutta gourmeé on niistä kaukana. 
Astianikin ovat kannettomia tai pohjattomia. Niitä on kyllä hyvä kieritellä pitkin lattiaa, saan aikaan niillä melkoisen räminän.

Emäntä muisteli omia suunnitelmiaan, siltä ajalta kun hän oli lapsi. Hänellä oli kaksi haavetta, hän halusi tulla nuorallatanssijaksi tai kirjailijaksi. Hän ripusti köyden sängynpäädystä toiseen ja harjoitteli tasapainoa ja nuorallatanssia. Hän kuvitteli, että lattia oli vaahtopäinä jylisevä Niagaran putous. 
Kyllä olisi minultakin häntä kastunut, jos sinne olisin pudonnut!  

 Putouksen päällä keikkuvan ballerinan suunnitelmasta isä ja äiti eivät tyttöä härnänneet, mutta kirjailijahaaveesta kyllä.
- Kasvatatkos sinä sitten itsellesi samanlaisen pitkän parran kuin Frans Emil Sillanpää?

Hau ja vou, se oli kyllä tosi noloa puhetta!
 

Onneksi emäntäni ei lähtenyt tanssimaan Niagaralle, vaan jäi auttamaan minua näiden muistiinpanojen kirjoittamisessa.
Minäkin ehdin vielä miettiä tarkemmin suunnitelmiani. Ehkä siirryn vain ravinnon hankkimisesta ja valmistamisesta suoraan syömäpuolelle.