Oikeastaan kaikki minulle tapahtuvat jutut, ovat ekoja kertoja.

Olimme emännän kanssa lenkillä ja lampi oli täysin muuttunut. Siinä paikassa, missä vielä  viikko sitten hörpin vettä välipalaksi, olikin nyt kova ja kylmä kuori. Käpäläni, jotka olivat uponneet silloin  rantaveteen, kantoivatkin kummallisen, viileän ja vaaleanharmaan pinnalla. Pinta tuntui tasaiselta tassujeni alla, siinä ei ollut kivenmuhkuroita, eikä risuja. 
Olisin halunnut ruveta temmeltämään sillä liukkaalla ja kiiltävällä edestakaisin, mutta emäntä näytti vähän huolestuneelta, nykäisi hihnasta ja sanoi, että tule, Saana, pois, jos jää ei vielä kestä sinua.

Kestä? Mitä se tarkoittaa? Joskus kun oikein riehun, emäntä sanoo, ettei kestä minun menoani. Ja tänään kun kiskoin Lauriinan prinsessaviittaa, minulle sanottiin, etten saa, ettei viitta kestä, että se menee rikki. Kai kestäminen tarkoittaa rikki menemistä.
Mutta onhan meidän olkkarin lattia samanlainen sileä paikka, eikä emäntä sano siitä, ettei se kestä. Kovin on sekavaa puhetta!

Eka kerta oli myös, kun ylitimme moottoritien kahta siltaa pitkin. Autot hujahtelivat sillan alla kuin tulihäntäiset ketut. Minua kauhistuttivat kaikki vinkaisut, väännöt ja pörinät. Poukkoilin sillan reunalta toiselle ja välillä painauduin emännän jalkaa vasten.
- Kyllä sinun, Saana-parka, pitää totutella kaikkiin kaupungin ääniin. Pentukirjassa neuvotaan, että pitää mennä erilaisiin paikkoihin, kuten bussiin ja junaan ja erilaisiin liikkeisiin, että pikkukoira tottuu.
Toivottavasti emäntä ei vie minua bussiin ja junaan! Ehkä minua ei huolitakaan semmoisiin kyyteihin, varsinkin jos saavat tietää pukluvaivastani.

Kotona emäntä puhui isännän kanssa, kuinka kaikki on minulle uutta. Hän kysyi, onko isännällä ollut viime aikoina jokin juttu uusi tai ensimmäinen kerta. Isäntä kyhnytti niskavillojaan, hänelle ei tullut mitään mieleen, sanoi vain, ettei hänen iässään kovin paljon uutta enää tule vastaan.

Emäntä muisteli, että alkuvuodesta Israelissa hän oli ostanut torilta hedelmän, jota ei tuntenut. Hän oli kuorinut sen ja yrittänyt haukata, mutta ei saanut tolkkua. Sitten hän viipaloi sen leivän päälle. Kun sekään ei maistunut, hän paistoi loput hedelmästä pannulla ja maustoi sen suolalla. Mutta lopultakaan hän ei tiennyt, mitä oikein söi.

Semmoista minulla on kaiken aikaa. Kaikenlaisia juttuja tapahtuu, mutta minä-pieni en ymmärrä mitään!