Kyllähän minä nyt tiedän, mutta enpä silloin tietänyt, kun isäntä vei minut hirvimettälle. Lähdettiin ajamaan sillä rakkineella, jossa minulle aina tulee kummallinen olo, aivan kuin jokin liikkuisi sisälläni ja sitten päässä tuntuu omituiselta ja lopuksi suussa ikävältä. Mutta minkäs teet, on kestettävä, että pääsee mukaan – ja kyllä se taas kannatti.

Isäntä ajoi hitaasti ja katsoi aina vähän päästä minua, silittikin ja rapsutti korvan takaa. Sekin hyvä puoli näissä ajeluissa on. Sitten pysähdyttiin ja minä kömmin penkiltä maastoon. Nyt isäntä ei päästänytkään minua vapaaksi, kietaisi vain taluttimen narun kämmenensä ympärille, sujautti repun selkäänsä ja lähti kävelemään polkua pitkin.

- Tänään on oltava varovaisia, on hirvenajo, isäntä varoitteli minua.

Vai hiirenajo, niitäkö ne isännätkin jahtaa. Miksen minä saa sitten olla vapaana? Olisin tosi hyvä hiirenajaja. Tuosta vaan huiskis ja haiskis ja hiireltä häntä poikki, nopeammin kuin isäntä ehtii aivastaa. Isäntä kuitenkin oli jotenkin jännittynyt. Hän oli varmaankin juuri siitä syystä pistänyt lakinkin väärinpäin päähänsä. Nyt se loisti kauas kummallisen kirkkaana kuin aurinko. 

Pian pääsimme polun päähän ja siellä nenääni pisti outo haju. Lymysin isännän saappaiden taakse ja kurkistelin eteeni. Isäntäkin oli pysähtynyt ja siirteli kuusenhavuja syrjään. Mikähän siellä on? ajattelin ja yritin vähän haukahtaakin. Mutta silloin isäntä tarttui nopealla otteella kuonostani ja puristi. Teki mieli vinkaista, mutta en jännitykseltäni saanut aikaan kuin pienet hätäpissat sammalikkoon.

- Saana, nyt ollaan hipihiljaa, siellä on hirvi, isäntä kuiskasi.

Missä, missä, touhusin eteenpäin ja kurkistelin koloihin. Missä se hiiri on? Jos äsken oli pelännyt, niin nyt vasta pelkäsinkin, sillä edestäni ponkaisi pystyyn jotain niin suurta, etten ollut osannut kuvitellakaan sellaista olevan. Se jokin lipui silmieni ohi ja sitä tuntui jatkuvan loputtomiin. Isäntäkin oli niin hiljaa, ettei hänen silmänsäkään liikahtaneet. Lopulta se jokin oli mennyt ja saatoin taas hengittää.

- Siinä se hirvi meni, jos olisi ollut metsätys, niin olisi saalista saatu, isäntä innostui.

Olipa iso hiiri, minä ajattelin, ei noita kotona tuollaisia ole nähty. Kyllä metsässä kaikki on suurta ja jännää. Sitten kuului kipakka ääni, joka ponnautti minut kokonaan ilmaan. Olisin varmaankin rynnännyt ties minne hukuksiin, jos isäntä ei olisi pitänyt narusta kiinni. Nyt hän laski kätensä pääni päälle ja piti minua alallaan maassa. Sitten käännyimme polulla takaisin ja lähdimme autollepäin. Isäntä oli kumman vaalea ja vilkuli vähän päästä taakseen. Taisi isäntäkin pelätä. On tämä hiirenmetsästys jännää touhua, ajattelin ja nostin korviani vähän pystympään. Jännää on ja opettavaista.