Kun isäntä kantoi meille puun sisälle, luulin, että metsä kävelee meidän olohuoneeseen. Yritin tähystää puun latvaan, näkyisikö siellä ystävääni pöllöä, mutta eipä näkynyt. Sinne isäntä kurottautui kiinnittämään kirkkaan tähden. Vielä kiiltävämmäksi puu muuttui, kun meidän kaikki seitsemän pientä vauhdilla levittivät nauhat ja pallot. 
Minäkin yritin pyydystää hampaisiini lattialla kieriskeleviä lasipalloja, mutta niistä minun oli kyllä pian luovuttava. Koreaksi koristetulla puulla oli oma nimikin: sitä kutsuttiin joulukuuseksi. Tulin ihan sekopäiseksi, kun katselin joulukuusta ja ajattelin, miltä meidän kotimetsä maalla näyttäisi, jos koko metsä olisi pelkkiä joulukuusia!

Jouluvieraita meillä oli niin paljon, että lapinkoiran laskutaitoni: yksi, kaksi, monta - ei riittänyt alkuunsakaan.
Vieraitten tulo oli minusta niin hauskaa, että kun nahkatätini saapui, niin lirautin oikein ilopissat matolle. Se oli kaikista kovin hauskaa, vaikka vahinko minua nolottikin aika tavalla. Kun emäntä kattoi joulupöytää, kuulin, että lautasia pitää kattaa kuudelletoista ja minun ruokakuppini oli siis 17!

Jouluruokaakin sain - tosin kierrätettyä - minulle annettiin niitä makupaloja, joita pienten lautasilta oli jäänyt. Ei se haitannut, yhtä herkulliselta kaikki kuitenkin maistui. Varsinkin kinkun muruset! Hau ja nam, nam!

Punatakkinen ukko rymisteli jossain vaiheessa meille sisälle, kun pient lauloivat: "Joulupukki, joulupukki, käypä tänne emme pelkää!"
Minua kyllä alkoi pelottaa kauheasti, kun ukko alkoi kopsuttaa puusauvaansa lattiaan. Aloin haukkua kovasti, sillä muistin, että koska olen hieman myös vahtikoira, minun pitäisi huolehtia perheestäni. Kumma kyllä kun pienet eivät punatakkista ukkoa pelänneet. Juliuskin meni niin lähelle ihmettelemään, että ukko työnsi poikaa jo kepillään hieman kauemmaksi.

Minä taisin olla oikea lahjaprinsessa. Luulen, että sain kaikkein eniten paketteja. Aina kun sain paketin, otin sen hampaisiini ja luikahdin ruokapöydän alle sitä tutkimaan. Eniten pidin vinkuleluista, niitä rupesin heti painelemaan. Täytetyt luutkit olivat kivoja, mutta ne nostettiin vielä hyllylle odottelemaan. Sain myös uuden flexin kahden edellisen syödyn tilalle. Tämä olikin oikein erityisvahva. Saa nähdä, kuinka kauan maltan olla pureskelematta sitä poikki.

Eka jouluni oli todella hauska: luinen ja kinkkuinen. Minusta joulu voisi olla joka viikko. Saisin silloin tarpeeksi luita, leluja ja supertaluttimia!