Tähystelen tästä tarkkailupaikaltani ihmisten kummia kotkotuksia.

Minulle on tullut muutamaksi päiväksi leikkikavereita. Karoliina ja Lauriina ovat meillä sen aikaa, kun heidän vanhempansa ovat matkalla maailmalla.
Nahkasiskoni mies täytti tasavuosia, ja nahkasiskoni järjesti hänelle oikein jymy-yllätyksen. Kun nahkasisko ojensi miehelleen päivän lehteä, oli sen välissä matkaopas Itään. Ei sentään matkalippua Idän pikajunaan, mutta muutaman tunnin päästä oli lentokone lähdössä samaan ikivanhaan Lähi-Idän suurkaupunkiin.

Nahkasisko oli pakannut salaa matkalaukut. Hiukan hän oli jännittynyt, miten kaikki oikein lutviutuisi - oli niin monta arvoituksellista seikkaa.
Salaisuus oli kuitenkin säilynyt ihan loppuun asti. Isäntä ja emäntä oli kutsuttu aamuhämärissä myös onnittelemaan. Minua ei siihen hulinaan pyydetty mukaan, oli siinä muutenkin tarpeeksi kaikilla ihmettelemistä.

Kummallisia nämä ihmisten kuviot, kun tullaan ja mennään ja touhutaan niin paljon kaikenlaista.

Minulle riittävät hyvin nämä kotinurkat. Aina löytyy lähiympäristöstä uusia katuja ja oikopolkuja, joita puikkelehtia.

Reissamisesta vielä: kiinnostaisi kovasti tietää, että onkohan minulla enää matkapahoinvointia. Isäntä ja emäntä ovat olleet kai vaivastani niin lannistuneita, ettei minua ole otettu minkäänlaiselle matkalle mukaan viime aikoina.

Olen elänyt vain tarkkailijan elämää, kurkkinut kulman takaa kummia kuvioita, joiden järjestämisessä ihmiset ovat aika taitavia.