Eräs jouluasia tuli tänään ajankohtaiseksi: jouluposti!

Katselin koko aamupäivä paketin tekemistä  kahdelle pienelle tytölle ulkomaille. Isäntä oli jo ostanut valmiiksi muumikuvioisen pakkauslaatikon. Sinne emäntä asetteli muumi-mamman ja - papan, ripotteli vielä tyhjiin koloihin Suomi-kovehteja. Taitavat paketinsaajat Brysselissä  tykätä kovasti paketistaan, sillä he ovat kuulemma kovia muumi- ja Suomi-faneja.

Minäkin fanitan kahta juttua: täällä kaupungissa Mustia ja Mirriä ja maalla Kivaa Hippeä. Minusta on tullutkin aika herkkusuu. Kun kuljimme emännän kanssa postiin, niin vähän väliä tarkkailin emännän käsiä, kaivaisiko hän taskustaan  minulle kannustusnamia.
Meidän menomme oli emännän mielestä aika vaivalloista. Vähän väliä unohdin hyvät tavat ja aloin roikkua taluttimessa piikkihampaillani. Silloin emäntä pysähtyi jalansijoilleen ja komensi: irti! Olisin halunnut jatkaa kieppumista taluttimessa, mutta sitten emäntä sanoi: kauniisti. Se kuulostaa minusta samalta, kuin istu - ja niin minä pyllähdin pepulleni joka kerran istumaan, kun emäntä sanoi: kauniisti. Meidän meno muuttui merkillisksi katkokävelyksi: minä roikuin taluttimessa, sitten istahdin, kuljin vähän aikaa hienosti - ja taas roikuin, istuin, kuljin, roikuin, istuin.

Postin edessä emäntä yritti piilottaa minut erään puisen väliseinän taakse, ettei minua kukaan huomaisi ja veisi,  mutta juuri kun hän oli sitomassa minua tolppaan, paikalle tuli eräs mummo potkukelkallaan ja työnsi sen suoraan eteeni.
  - Vahdipas minun kelkkaani! mummo sanoi, ja minä tein työtä käskettyä. Se olikin aika helppoa hommaa, makasin ja seurailin ohikulkevien ihmisten jalkoja väliseinän alta.

Kun takaisin tullessa taas yritin roikkumistemppua taluttimessa, emäntä tuskastui: - Senkin Saana! Minulla on 60 joulumerkkiä lompakossa! Isken yhden arkillisen merkkejä peppuusi ja lähetän sinutkin postipakettina maailmalle. Saat mennä suoraan Siperiaan tai Brysseliin!

Hau-u! Nyt sitä ruvettiin ensimmäsitä kertaa uhkailemaan! Kuulosti aika pahalta. Jätinkin remuamisen sikseen ja tulimme kotiin päin sulassa sovussa.