Saana%20kellahtelua2-normal.jpg

Pesimme emännän kanssa joulusaunaa. 
Oikeastaan se on tavallinen sauna, mutta se muuttui joulusaunaksi sitä mukaa, kun jynssäsimme sitä.
Minusta oli paljon apua, ennätin ihan joka paikkaan. Hauskinta oli, kun emäntä käytti erilaisia harjoja: yhdellä hän lakaisi lattialta saunapuista varisseet purut ja tuohenpalat. Toista harjaa käytettiin siihen, että konttasimme yksissä tuumin lauteitten alle ja hinkkasimme lattialaattojen saumoja. Kolmannella harjalla harjasimme saunan pesästä tuhkat pois. 

Heti kun harja vilahti, hyppäsin ja nappasin kiinni. Emäntä olisi halunnut jynssätä vain saumojen suuntaa, mutta minä keksin monia kiinnostavampia versiota: sivulle, ristiin ja rastiin. Sitten vielä pieni nykäys ja ylöspäin!
Hau-u, miten minusta oli hauskaa siivota.

Emännällä oli vettä ämpärissä, mutta sitä en saanut juoda, vaikka salaa vähän maistoinkin. Se oli kuulemma pienelle koiralle myrkkyä. Hau ja hui!
Oli kuitenkin ihanaa läpsytellä saippuavaahtoa, kuplat hävisivät, kun töpsötin niitä käpälällä.
Lattia tuli kyllä kamalan liukkaaksi vaahdosta. Kun taistelin emännän kanssa lattiaharjasta, tassuni lipesivat ja lensin kyljelleni lattiakaivoon. Viuuh vain - mutta olipa kellistyminen noloa!
 

Aina nolommaksi kävi, kun autoin tuhkalaatikon tyhjentämisessä. Törmäsin emännän käsivarteen, se heilahti ja harmaa tuhkapilvi pöllähti ilmaan, laskeutui ja takertui saippuaiseen kylkeeni. Emäntä yski ja piteli huivia suunsa edessä. 
Hän sanoi, että muistutin jo harmaapartaista saunatonttua.

Kun minut olin putsattu, menin kertomaan isännälle, miten vauhdikasta oli joulusaunan pesu.
Isäntää oli niin hauska nähdä, että kellahdin heti selälleni.

- Ihan hassu koira, isäntä sanoi ja kupsutti minua vatsasta. - Sinähän kaatuilet koko ajan. Aina pitää olla kellellään, milloin saippuavedessä, milloin isännän, millon emännän edessä. Taidat olla kaatumatautinen!

Hau, vain niin isäntä luulee! En minä mikään tautinen ole! Minulle vain sattuu ja tapahtuu.