Saana%20ja%20muistot-normal.jpg

Nyt on joulusta muistot vain! Inkeri ja Inari saatettiin bussiin, joka kuljetti tyttöjä neljä ja puoli tuntia kohti Länsirannikkoa. Pureskelin matkan ajan täällä kotona alakuloisena luitani ja kaikkea muutakin mahdollista lattialta löytyvää. Jopa kumisiili, joka on Hilla-vanhan perintöjä, joutui käsittelyyni. Siltäkin onnistuin nyhtämään piikit pois.
Niin haikealta voi hauskanpidon loppuminen tuntua.

Kuvassa nuuhkin jouluntuoksuja uunin kyljestä. Siellä oli paistettu kinkku, jotain tuoksua onnistuin vielä saamaan kuononi päähän, kun oikein sitä yritin etsiä.

Nyt arki on astumassa esiin jo täyttä päätä. Minut on ilmoitettu tänään koirakoulun pentuluokalle! 

Emäntä innostui kovasti, kun huomasi, että meidän kylässä, aivan tuolla sillan toisella puolella toimii koirakoulu.
Kävelimme iltalenkillä  etsimässä sitä, että osaisimme mennä sinne, kun tunnit alkavat. Koulu sijaitsee tyhjässä hallissa tehdasalueella. Koulun löytäminen ei ollut mikään helppo juttu ainakaan pimeässä. Kadun nimeä ei löytynyt, koulun viitat olivat kyllä paikallaan, mutta ne osoittivat suoraan tehdasalueen portille, jossa oli kieltokylttejä ja valvontakamera.

Emäntä yritti kännykkänsä valossa lukea opasteita, mutta sekään ei oikein onnistunut. Ohjeissa oli myös varoitettu saamasta aikaan häytystä tehdasalueella. Huh ja hau - se nyt vielä olisi puuttunut! Käpäliäni ihan tärisyttää ajatus vinkuvista pilleistä!

Muutenkin huomasin, että emäntä pelkäsi pimeällä kadunpätkällä, kun vieressä kohosivat synkät kalliot ja niiden välistä lähti louhittuja polkuja suoraan pimeään. Yritin kiskoa häntä taluttimesta takaisin, sillä en todellakaan ole vielä kovin urhea pikkukoira. Luulen, ettei minusta olisi vielä puolustajaksi, vaan pötkisin itse häntä suorana ensimmäisestä rasahduksesta pakoon. Olen joskus nähnyt vilaukselta telkkarista tuollaisia jännittäviä paikkoja, jotka saavat niskakarvani aivan pörhistymään. 
Kun tökin kuonollani emäntää vaativasti pohkeeseen, hän ymmärsi vihdoin kääntyä ja hiippailemisemme pimeällä tehdasalueella loppui tällä kertaa siihen.

Onneksi pentukouluni alkaa vasta kahden viikon kuluttua, ehdimme varsin hyvin etsiä oikean portin ja oven päivänvalossa. Hau ja helpotus!