Emäntäni sai houkuttelevan tarjouksen. Kolmen ankan (Hupun, Tupun ja Lupun) nahkaäiti, joka on tavattoman taitava käsistään, lupasi emännälleni muutama viikko sitten:
 

- Ala kerätä Saanan karvoja, niin minä kehrään ja kudon niistä sinulle sukat! 

Meillä on siis menossa suuri villasukkasuunnitelma! Nyt kun minua harjaillaan, niin karvojani on ruvettu keräämään huolellisesti. Pienikin hippunen on tärkeä, se otetaan talteen, tipautetaan muovipussiin ja iloitaan:
- Tästä  saa taas sukkaan ainakin kaksi silmukkaa!

Valitettavasti minusta ei vielä irtoa kovinkaan paljon karvaa. Inari käytti kaksi päivää harjatakseen minua. Tykkäsin kovasti Inarin harjaamisesta, sillä hän oli oikein helläkätinen. Kääntelin kylkeäni puolelta toiselle ja annoin hänen kammata vatsanahkaanikin. Inari kapsutti harjalla kainaloani ja kuljetti sitä pitkin kinttujani. Se oli niin mukavaa, että olisin köllinyt vaikka kuinka pitkään Inarin käsittelyssä. Toiset tytöt ja emäntä katselivat kiinnostuneina ympärillä.

- Minkälaiset sukat sinä Saanan karvoista haluat? Inari kyseli emännältä harjatessaan.
- Neulotaanko niihin raitoja, vaikka punaisia? isosisko Inkeri liittyi keskusteluun.
- Vai haluatko valkoisia? Karoliina ehdotti. - Nekin olisivat aika tyylikkäitä.
- Minusta pelkästään harmaat olisivat kaikkein hienoimmat, Inari sanoi päättäväisesti. - Ne tuntuvan eniten Saanan-tyylisiltä.

Höristin korviani: Saanan-tyylisiltä! Minulla on siis jo oma tyyli. Kas kun en ole itse sitä ollenkaan kerinnyt huomaamaan!