Saana%20hulinointia%202-normal.jpg

Ihan pakko jatkaa, miten eilinen iltamme jatkui.

Suosikkipaikka kodissani on olohuoneen paksu  ruudullinen villamatto. Sen päällä tykkään lepäillä ja askarrella, kuten pureskella nahkaluutani ja katkoa pihalta tuomaani risua.
Nyt olin löytänyt varsin erikoisen aarteen. Emännän penaalissa oli pitkä musta tussi, jossa oli molemmissa päissä terät, se oli tarkoitettu erityisen hienoihin tekstausjuttuihin. Emäntäni pyöritteli usein tussia käsissään, ihaili sitä, eikä antanut sitä edes lastenlasten käyttöön.

Mutta minäpä sain napattua sen kynäkotelosta, jonka emäntä oli jostain syystä laskenut kädestään tuolille. Otin tussin ja asettauduin villamaton valkoisen ruudun kohdalle sitä pureskelemaan. Eihän se erityisen hyvää ollut, mutta mukavan sitkeää ja pirteän hajuista.
Sitten emäntä huomasi: - Minun paras tussini, josta olen maksanut 8 euroa!  Ja nyt Saana on syönyt sen! Kaiken lisäksi se piirtänyt sillä vielä valkoiseen ruutuun!

Hau, totta kai valkoiseen, siinähän taiteeni parhaiten tuli näkyviin! Olin yrittänyt piirtää siihen oksia,  sillä ne ovat minusta muutenkin niin mukavia.

- Saana on oikea huligaani! emäntä sanoi. Huligan-sanan hän oli oppinut kauan sitten venäjän luennolla - huligan-sanalla opettaja moitti aina myöhästyjiä ja muita töppäilijöitä. 
Olisipa emäntä edes sanonut, että Saana on oikea hulivili. Se olisi kuulostanut paljon kivemmalta, mutta kun ei.

Emäntä ja Karoliina alkoivat tutkia Marttojen nettisivulta, miten tussin saa villasta pois. Ensimmäisenä ehdotettiin suihkuttamaan hiuslakkaa.
- Onko sinulla? Karoliina kysyi huolestuneena.
- Ehkä vähän jäi 40-vuotishääpäivästä, muttei se riitä.
- Täällä annetaan vinkkinä, että voi levittää hammastahnaa, antaa sen sitten kuivua ja lopuksi pestään tavallisen tapaan, Karoliina luki.

Katselin vieressä, kuinka emäntä levitti taideteokseni päälle ensin oman Pepsodenttinsa ja sitten vielä Karoliinan Herra Hakkaraisen hammastahnaa. Yritin työntää kuonoani ja maistella tahnoja siinä välissä, mutta minut sysättiin sivuun. Jostain syystä minusta ei kovin paljoa tykätty.
Hammastahnat, lämmin vesi ja kynsiharja olivat niin tehokkaat, että hetken kuluttua piirroksestani ei ollut mitään jäljellä.

Emäntä suoristautui ja ihaili kättensä työtä: - Voi, miten tuli puhdas ruutu! Täytyisi varmaan pestä muutkin.

Hau, hau, miten mainio idea, voin auttaa siinä emäntää, kun piirrän mattoon ensin lisää taideteoksia!