Emäntäni ihmettelee sitä, että tykkään kaikenlaisista ruuista. Kun hän tarkistaa ruokakuppini, olen syönyt sen aina tyhjäksi ja nuollut sen tarkkaan puhtaaksi. Tänäänkin lautasellani oli koirannappuloiden lisäksi nokare punajuurijauhelihalaatikkoa, pilkottu lantunpala, lusikallinen mannaryynipuuroa ja pieni loraus piimää. Maistelin huolellisesti kaikkia erilaisia makuja. Minulle kelpaa lähes kaikki. Ainoa minkä olen jättänyt syömättä on ollut Lauriinan riisimurokeksi, jonka hän ohimennessään viskasi kuppiini. Joku raja sentään minullakin on!

Kaikkein parhaat maut löytyvät kuitenkin meidän vieraiden kenkien pohjallisista. Yleensä isäntä ja emäntä nostavat vieraiden kengät hattuhyllylle, mutta joskus se unohtuu ja minä pääsen niitä maistelemaan.

Wo-uu, miten niissä voikin olla mielenkiintoisia tuoksuja! Ensimmäiseksi haistoin isännän valokuvaajakaverin lenkkarit. Ne olivat unohtuneet kyljelleen eteisen lattialle. Työnsin kuonon  kenkään ja kiskaisin sieltä pitkäkäisen litteän lätyn, jossa oli niin jänniä tuoksuja maailmalta, että sain sen massuteltua pienessä hetkessä.

Seuraavaksi herkuttelin oli isännän veljen kengän pohjallisella. Veli on lintumies, ja hänen pohjallisessaan oli syvien metsien tuoksu. Siinä tuoksuivat suot, sammaleet ja pitkospuut. 
Ha-uu, miten nautin, kun silppusin pohjallisen hampaissani! Lukemattomien linturetkien hajut pöllähtelivät siitä ympärilläni.

Kolmantena vieraana saapui emännän ystävä, joka oli ostanut alennusmyynnistä kalliit, laadukkaat merkkijalkineet. Niiden pohjallisissa oli uuden nahan kirpeä tuoksu, joka teki minut melkein sekopäiseksi. Hetkessä olin tehnyt selvää emännän ystävän pohjallisesta. Emäntä tutki kädet täristen ystävän sadan euron kenkiä, olinko ehtinyt niitäkin tärvellä. Valitettavasti en vielä ollut ehtinyt, vaikka ne kengät olisivatkin olleet todelliset herkkupalat.

Tässä viikonvaihteessa meillä kyläili pikkuserkku, jolla oli upeat, upouudet, pitkävartiset saapikkaat. Emäntä heräsi yöllä säpsähtäen ajatukseen, olivatko pikkuserkun saapikkaat turvassa. Kyllä olivat, pikkuserkku oli ennakoinut tilanteen ja siirtänyt ne minulta turvaan makuuhuoneen puolelle.
Mikä harmi, en ehtinyt tänään kuin vähän hampaillani kanniskella pitkävarsisaapasta. Se riistettiin minulta äänekkäästi mekastaen pois.
No, eipä haittaa - olisikin ollut aika vaikeaa kaivaa niin pitkästä varresta pohjallista. Vaikka minulla onkin pitkä kuono, ei se oikein olisi tainnut siihen hommaan riittää.

Odotan kuitenkin kovasti meille uusia vieraita. Varmaan heidän kenkiensä pohjallisissa on paljon himottavia, niskavilloja pörhistäviä hajuja! Juu, tervetuloa vaan meille!