Saana%20ja%20valo-normal.jpg

Koirakoulussa opetettiin viime kerralla taluttimessa kulkemista. Koska olin ollut jo koko päivän vauhdikkaalla tuulella, opintoihin paneutumisessa oli pieniä vaikeuksia.
Aluksi opettaja sanoi, että jokainen koiranomistaja itse asiassa päättää, missä hän haluaa koiransa kulkevan: edessä, sivulla vai takana. Hänenkin seitsemän koiraansa ovat tarkasti asettautuneet hänen ympärilleen, niin että isot ovat edessä ja sivuilla, ja pienet tulevat takana. Opettaja kysyi vuorotellen, mikä oli kunkin suunnitelma. Emäntä sanoi, että maalla saan kulkea vapaana, ja kaupungissa pitkillä metsälenkeillä flexissä, mutta kaduilla sitten hiukan edessä. Siinä oli meidän suunnitelma, kuuntelin sitä korvat hörössä. Mitenhän oppisin, kun oli elämässäni niin monia tyylejä? 

Hau sentään, oikein hirvitti, kun lähdimme kiertämään kehää. Panin heti parastani, vedin hartiat kyrmyyn ja lähdin laukkaamaan tasajalkaa. Emäntä yritti saada minuun kontaktia, mutta en ehtinyt häntä vilkaisemaan, kun oli niin jännää, kun kaikki koirakaverit kuljeskelivat edestakaisin hallissa. Yritin päästä nuuskimaan hienoa pinserineitiä, joka istui käpälä koholla emäntänsä edessä ja napitti tätä silmiin. Seuraavaksi yritin päästä painimaan isotassuisen berninpaimenkoirapennut kanssa, mutta emäntäni pysähtyi. 

Opettajakin ilmestyi vierelle, ja alkoi neuvoa, että jos talutinnaru kiristyy, niin silloin pitää joka kerta pysähtyä tai työntää jalka eteen, jos aion ruveta ohittelemaan. En tykännyt semmoisesta ehdotuksesta ollenkaan. Onneksi opettajalla oli vielä kolmaskin neuvo. Hän sanoi, että meille voisi parhaiten sopia muutaman askelen peruuttaminen juuri siinä vaiheessa, kun ryhdyn vetämään. 

Siinä samassa muistin, että emäntähän on palkinnut minua, jos en ole vetänyt. Olen istahtanut silloin maahan ja saanut ruokamurun suuhuni. Nyt aloinkin toteuttaa tätä reseptiä: kolme askelta, istumaan, napittaminen silmiin ja nami. Sitten taas kolme askelta, istumaan, napittaminen silmiin ja nami suuhun.

- Mitä ihmettä te oikein pelleilette? isäntä ihmetteli aidan takaa. Sitten hän kumartui suhisemaan luottamuksellisesti emännän korvaan: - Kaikki muut kulkevat hihnassa rauhallisesti ja tyylikkäästi, mutta mikä teitä oikein vaivaa?

Hau-uu, mitähän tuohon vastaisi. Emännälläkin taisi kiristää muukin kuin naru, sillä hän tokaisi: - Tule itse koettamaan, niin saat nähdä, miten helppoa tämä on!

Niin emäntä työnsi taluttimen isännän kouraan, ja me jäimme isännän kanssa hölmistyneinä seisomaan. Emäntä siirtyi huilaamaan, mutta menköön. Rupesin heti näyttämän isännälle tyylikästä taluttimessa kulkemista.