Saana%20ja%20kev%C3%A4t-normal.jpg

Kuljen joka päivä samaa metsätietä, heti aamulla olen liikkeellä isännän kanssa ja iltapuoleen juoksutan emäntää.
Nyt oli maisema muuttunut taas hieman. Vaikka olen kuulemma värisokea ja näen kaiken mustavalkoisena, niin huomasin kyllä tuomissa ja lepissä pulleita silmuja, jotka saivat maailmaani uusia sävyjä.

Lenkkimme emännän kanssa meni aluksi sopusoinnussa. Emäntä jutteli puhelimessa siskonsa kanssa. Kuulin omaa nimeäni mainittavan moneen kertaan: Saana sitä, Saana tätä ... 
Taidan olla aika kuuluisa, kun minusta juoruillaan koko ajan puhelimessa.

Siinä emännän lörpötellessä raahailin komeita keppejä ja lahoja lepän rankoja. Välillä jäin jumiin puitten väliin keppieni kanssa, kun olin hamunnut vähän turhankin suuria kannettavia.

Sitten huomasin keskellä metsätietä kutsuvan kirpeänmakean hajun, josta lemahti koivunurpujen mahlaista tuoksua. Maassa oli kiemuroita ja käiväröitä, jotka houkuttivat minua ihan uudella tavalla. Sitten muistin metsäretken Minttu-labbiksen kanssa, kuinka Minttu oli heittäytynyt selälleen tuon tapaisen keon päälle. Jess!

Heittäydyin salamannopeasti kyljelleni. Tätä ihanaa tuoksua pitää saada turkkiini nopeasti! Kiehnäsin jo kylkeä, mutta samassa emännän kengänkärjet ilmestyivät viereeni.
- Saana, heti ylös! Se on teeren tuotos!

Voi, ei! Miksi pitää keskeyttää, kun on kaikkein hauskinta. Ampaisin kuitenkin pystyyn. Jotakin minun oli tästä ihanuudesta saatava. Nappasin yhden kikkareen suuhuni ja syöksyin kuusten alle. Emäntä rymysi perässä.
- Saana, suu auki heti! hän huusi ja sukelteli matalalla olevien oksien alla ja yritti hamuta minua hännästä. Juuri kun hän oli valmiina kaivamaan aarteen poskestani, sain sen nopeasti nielaistua. Glupsk!

Emäntä ojensi selkänsä loukkaantuneen näköisenä.
- Tyhmä koira, hän sanoi eikä edes katsonut minuun. Häntä iljetti niin.

Minä vain mennä viuhusin eteenpäin. Olinhan hommissani lännen nopein. 

L%C3%A4nnen%20nopein2-normal.jpg