Tykkään kovasti askarrella, minulla on aina jotain käpälissäni

Parvekkeella olen koko talven askarrellut puuhapajassani. 
Muistatte ehkä, että siellä on  kaislamatto, josta olen irrotellut palasia pannunalusiksi emännälle.

.
 

Nyt emäntäni kyllästyi katselemaan touhujani ja alkoi siivota. Hou ja vou, hän kietoi rakkaan kaislamattoni rullalle ja kiikutti sen roskikseen. Parhaat palat siitä hän poltti saunan pesässä, niistä hulmahtikin komea tuli.

Kun parvekkeeni oli lakaistu, niin siihen levitettiin koko lattian peittävä uusi litteä matto, josta en saanut mitään otetta, vaikka yritin nyhtää sen kulmaa.

Seisoin aivan surkeana ja katselin ympärilleni. Tuntui, ettei ollut mitään tekemistä, jökötin ja tuijottelin vuoroin maahan ja vuoroin puuhun.

Mutta mitä näinkään: puun oksalla istui paksu lintu, jonka siivet roikkuivat alaviistoon. Lintu näytti piilottelevan oksan takana lähellä runkoa. Se oli harmaa, melkein puun värinen. Huononäköinen ei sitä olisi edes havainnut. Mutta minäpä huomasin ja aloin haukkua vimmatusti. Varsinkin kun lintu päästi kurkustaan kummallisen äännähdyksen: kukkuu!

Emäntä ryntäsi parvekkeelle. - Mitä sinä Saana täällä riehut? Hiljaa heti!
Hän tarttui jo kaulapantaani ja oli valmis viemään minut tuulikaappiin jäähylle.

Samassa isäntä tuli paikalle ja kurkisti näyttämääni suuntaan. Hän huomasi puun oksalla istuvan linnun.
- Hei, sehän on käki! Olet kyllä aika tarkka tyttö, taas näytit meille linnun. Siellä se käki etsiskelee pikkulintujen pesiä, minne se pääsisi munimaan.

Kuulostipa kummalta tyypiltä, päätin olla tykkäämättä siitä, vaikka se mukavasti kukahtikin.
Onneksi emäntä veti parvekkeen oven kiinni. Eipä käki päässyt ainakaan meille munimaan.