Saana%20ja%20kyp%C3%A4r%C3%A4-normal.jpg

Hau surkeuden surkeus! Nuolen parhaillaan emäntäni kättä ja yritän vakuuttaa hänelle kaikin tavoin, että olen kyllä kiva koira, ja ettei hänen tarvitse katua hankkimistani. Emäntä-parkanihan pelasti minut kennelin ahtaasta metallihäkistä ja toi minut tänne avaralle pihalle elämään villiä ja vapaata koiranelämää.

Vapaus kai tarkoittaa kuitenkin vastuuta ja jonkinlaista tolkkua jopa pienessä koiranpäässä. Sitä ei vain aina tahdo löytyä!

Minulla on ihan valtava himo kaikenlaisiin muoviesineisiin, sillä niihin piikkihampaani uppoavat kuin sulaan voihin. Olen tehnyt selvää puutarhasaksien päistä, harjanvarresta, emännän säilytyskulhosta, pikkukoirien kahdesta ruokakupista, talouskäsineistä j.n.e.

Nyt eräänä iltana meidän tytöt, Inkeri ja Inari, palasivat pyöräilemästä naapurin Johannan kanssa. Heillä oli ollut oikein hauska pyöräretki, ja kikatusta riitti vielä kotimäelle saakka. Inkerillä ja Inarilla ei täällä mummilan peltoteillä olekaan pyöräilykypärää, mutta Johannalla oli hohtavan pinkki perhoskuviolla koristettu kypärä, jonka hän tuli tällä kertaa laskeneeksi pyörän viereen nurmikolle. Tavallisesti hän ripusti sen ohjaustankoon, josta olin käynyt sitä joskus nuuskaisemassa.

Nyt lähestyin Johannan kypärää varovaisesti hiipien. Miten se tuntuikin kiinnostavalta. Se oli paljon monimutkaisempi laite kuin emännän leivontakulho tai harjanvarsi. Siinä oli haasteellisia ulokkeita, nauhoja ja solkia. Ja mikä parasta, sen reuna oli pehmeää styroksia, johon hampaani sujahtivat tuota pikaa. Voi sitä onnen päivää!

Ehdin viettää muutaman mukavan hetken nurmikolla kypärän parissa. Se tuoksui Johanna-ystävältäni, välillä kierittelin sitä nurmella ja heitin käpälilläni ilmaan.
Mutta voi, aivan liian pian korvieni juuresta kuului kimeä huuto,  joka voitti lapinkoirankin korkean haukun: - Saana syö Johannan kypärää!

Kaikki juoksivat paikalle kauhistelemaan tekoani, Johanna itse putosi  järkytyksestä polvilleen ja alkoi itkeä. Emäntä nappasi kiireesti sen osan kypärästä turvaan, mikä vielä pelastettavissa oli, (mikä ei todellakaan ollut enää paljoa!)
Hän kappasi Johannan kainaloonsa ja alkoi lohduttaa, että ostettaisiin uusi kypärä. Isäntä heristeli minulle nyrkkiään ja uhkaili, että rahat otettaisiin minun vähistä lapsilisistäni.

Hau ja hohhoi, palasihan rauha onneksi vähitellen meidän pihamaalle. Ja taas minun piti maata pää käpälissä nolostelemassa.
Tytöt liihottelivat pitkin pihaa Inari mustassa, Inkeri kultaisessa ja Johanna pinkissä tukassaan (katso alakuva!)
Ihmettelin sitä vähän, sillä eikös ollut puhe, että Johannalle ostetaan pinkki kypärä eikä pinkkiä PERUUKKIA?!?
 

Saana%20ja%20kyp%C3%A4r%C3%A4%202-normal

 

Saana%20ja%20kyp%C3%A4r%C3%A4%203-normal