Postista saapui arpanippu. Isäntä ja emäntä riemastuivat kovin.
- Kivaa! Mitä siellä on palkintoina? Jos on jokin matka, haluaisin saada sen! emäntä toivoi.

Voittoluettelo levitettiin sängylle, ja aloimme kolmisin tutkia sitä.
- Minulle kyllä kelpaisi jääkaappi-pakastinkin, emäntä sanoi. - Poimisin kohta sen marjoja täyteen.
Ajattelin, että sama voitto sopisi minullekin hyvin. Täyttäisin sen tosin marjojen sijasta lihalla, luilla ja koiranmakkaroilla.

- Tuommoinen kuntopyörä olisi minusta hauska. Ei tarvitsisi sateella lähteä lenkille, sen kun katselisi telkasta luonto-ohjelmia ja antaisi mennä! isäntä sanoi.
Hau sentään, en välittäisi yhtään kuntopyörästä, en ylettäisi käpälineni ollenkaan ohjaustangolle. Moni muukinkin voitto oli tällaiselle lapinkoiralle aika tarpeeton. En tarvitsisi puutarhakäsineitä, koska pystyin pöllyttämään multaa muutenkin. Punkinpoimija minulla jo on, ja alkukesästä varsin ahkerassa käytössä olikin.  En tarvitse myöskään Onnellisuuden käsikirjaa, koska olen nyt jo tosi onnellinen pikku koira. Sitä paitsi lukutaitoni on vielä vaiheessa, joten muutkin kirjat saavat minun puolestani mennä.  Puuvärikynät olisivat kyllä mukavat, niitä voisi hyvin rouskutella. Hiustensuoristintakaan en tarvitsisi, kun turkkini on melko suora ja sileä, mitä nyt vähän korvan vierestä käpertyy.
Aloin haaveilla helmikaulanauhasta, se näyttäisi mustaa turkkiani vasten kadehdittavan tyylikkäältä, ainakin tyylikkäämmältä kuin pinkki Rukka-kaulapantani.

Isäntä alkoi jakaa arpoja meille kolmelle: sulle, mulle, sulle, mulle ja Saanalle.
Otin arvan käpäliini, kiskoin sitä lähemmäksi ja rei´itin kulmaa hampaillani.
- Ei voittoa, ei voittoa, lukivat isäntä ja emäntä monta kertaa. Sitten he havahtuivat auttamaan minua arvan avaamisessa ja repivät liuskat sen päistä. Kurottauduimme kaikki kiireellä kurkistamaan.
- Oi, Saana, sinä olet voittanut musiikkikeskuksen! emäntä hihkui.
- Mikä se on? isäntä ihmetteli ja alkoi tutkia voittoluettelon kuvaa tarkemmin.

Kuvasta ei vielä selvinnyt musiikkikeskuksen salaisuus. Täytyy ryhtyä odottelemaan postia, minkälainen paketti sieltä tulla kolahtaa. Rupesin miettimään, mitä musiikkia laitteellani kuuntelisin. Ehkä villiä koirarockia ja ainakin sata kertaa lempilauluni leikkisistä koiranpennuista ja nyt kovin ajankohtaisen  Oi, katsopa vaari tuota hauvaa, joka ikkunasta kurkistavi.

Hau ja hei, kohta menenkin ikkunaan tähystämään postin saapumista. Tule, tule pian musiikkikeskukseni!