Olen nauttinut varmaan jo kuukauden kantavista hangista. Täällä Keski-Suomessa on lunta ollut pitkään ja runsaasti. Emäntä sanookin, ettei hän muista tällaista kevättä, jolloin on ollut mahdollista kävellä pitkin hankia niin, ettei jalka hipun vertaa uppoa. Minäkin olen ravannut innoissani edestakaisin, kun olen saanut juoksennella vapaasti. Tykkään kovasti pallotella kävyillä ja raahata risuja. Kyllä minulla tekemistä riittää meidän retkillämme.

Tänäkin aamuna lähdimme vähän seitsemän jälkeen liikkeelle, aurinko oli noussut jo metsän takaa, ja tiaiset tirskuttivat. Utelias orava kurkki menoamme männyn rungon takaa. 
Reittimme seuraili ladunpohjaa, nyt suksen jäljet olivat lähes hävinneet ja polku kimalteli jäisenä. Tunnen hyvin aamuiset kulkijat. Muutamana aamuna olemme nähneet rouvan, joka seisoo mäntyjen alla ja pitelee paikoillaan kahta koiraa, jotka ovat niin suuria, että ylettävät istuessaan lähes rouvan leuan alle. Tavallisesti koirat tuijottavat hiiskumatta menoamme, mutta tänä aamuna oli toisin!
Koirat olivat juuri tulossa kotinsa ovesta pihamaalle, kun huomasivat minut polulla. Ne säntäsivät kielloista huolimatta minua kohti. Sydämeni aivan sykertyi pelosta. Emäntäni taisi myös hieman säikähtää, sillä hän huusi: - Tarvitseeko meidän huolestua?
Jättiläiskoirien emäntä vastasi: - Ei välttämättä!
Mitähän se mahtoi tarkoittaa? 
Se selvisi kyllä aika pian, kun koirat hyökkäsivät kimppuuni ja alkoivat höyhentää minua. Olin kuin pumpulisäkki niiden palloteltavana. Töyks, töyks ja pam, pam! Lentelin jättiläiskoiralta toiselle.
Vieras rouva tuli juosten paikalle ja yritti pitää järjestystä. Eipä ollut apua! Lensin takaperin kuin sirkuskoira. Minulta irtosi kaulapanta ja kierin kuin hyrrä ojaan. 
Lopulta vieras rouva sai koiransa järjestykseen, ja minä nousin päätäni ravistellen ojasta. Emäntäni polvistui polulle kontalleen puoleeni kuin Allahin palvoja ja alkoi kiinnittää kädet vapisten minulle kaulapantaa - eihän siitä meinannut ensin tulla mitään.

Olimme molemmat niin pökerryksissämme, kun erosimme, etten muista, mitä muuta puhuttiin. Pian kuitenkin alkoi elämä palata ja tassut taas kulkea. Mitään vahinkoja ei ollut syntynyt, kun hampaita ei käytetty tässä leikissä. Kunnon töytäisyjä vain, ja sellaisistahan reipas lapinkoira kyllä pian tokenee.