Saana-koira itse kertoo tämän päivän vieraista.

Joskus elämässä tapahtuu aivan samoja kuin elokuvissa. Meillekin tuli tänään kaksi samanlaista tosenttia niin kuin Havukka-ahon ajattelijassa. Katsoin elokuvaa emännän ja isännän kanssa. Se oli hyvä elokuva, näin komeita metsiä, joissa koiran olisi hyvä ravata. Päähenkilö, Konsta Pylkkänen, oli samalla tavalla elämälle utelias kuin minäkin. Kun hän tapasi kaksi viisasta tosenttia, hän halusi kysellä heiltä kaikkea semmoista, mitä ihmetteli.

- Niin, emäntä muisti. - Konsta kysyi dosenteilta, että keillä ihmisillä oikein on välikädet, että onko kenties afrikkalaisilla.

Minun ei tarvitsisi meidän vierailta välikäsistä kysellä. Olin joutunut eilen tosi pahaan välikäteen, kun yritin pidätellä emäntää kotona ja purin poikki sähköjohtoja.

Emäntä alkoi udella minulta, mitä minä haluaisin ihmetellä. Mikä pienen koiran mielestä oli kummallista?

Ajattelin, että kysyisin ainakin ketun haukkua, joka kuului eilen metsässä kettukiveltä. Kyselisin tosenteilta, että haukkuuko kettu syksyllä, haukkuuko päivällä ja haukkuuko se melkein kuin koira. Ja kysyisin talitintistäkin, miksi se härnää minua. Hyppii aivan kuonon edessä, sitten pyrähtää vähän matkan päähän ja nauraa pirskuttaa.

- Eivät ne ole mitään biologian dosentteja, isäntä sanoi. Ne ovat tiedon kartoittajia ja tietokonemiehiä.

- Ihanaa, emäntä innostui. - Sittenhän ne voivat vastata minun kaikkiin tietokoneongelmiini.

- Minä vastaan sinun tietokoneongelmiisi, niin kuin tähänkin asti, isäntä sanoi vakaalla äänellä.

No, olisikohan tosenteista sitten selvittämään, miten on mahdollista, että kun kettu haukahtaa kettukivellä, niin sen ääni kaikuu joka suunnasta: kylästä, perämetsästä ja naapurista. Eikös sellainen asia ole tiedon kartoittamista?

- Te olette ihan pöhköjä kumpikin, isäntä sanoi minulle ja emännälle. - On kai parasta, ettette näyttäydy ollenkaan, kun kysytte noin tyhmiä.

Emäntä sanoi, ettei tyhmiä kysymyksiä ole olemassakaan, ja minä painoin pääni hänen syliinsä. Olin täysin samaa mieltä.

Kun tosentit tulivat tänään, unohdin kaikki tärkeät kysymykseni. Kysyin vain häntää heiluttamalla, että tuletteko te minun kanssani leikkimään. Ja nuuskimalla kysyin, että mistä tuommoinen kauhea pensan katku maastokenkiin tulee.

Emäntäkään ei kysynyt tietokoneista mitään. Hän kysyi vaan vuorotellen,  haluavatko tosentit kahvia ruokaa ja taas kahvia ruokaa. Sellaisista emännän kysymyksistä tosentit näyttivät kyllä kovasti tykkäävän.