Otsikkokuvan akvarellin Saanasta on maalannut Neiti 9 v. 

Saana-lapinkoira itse kertoo käynnistään kaupunkikodissaan.

Kun saavuimme kaupunkikotini pihaan, ensimmäisenä sieraimiini tunkeutui jokin vahva tuoksu. En ollut koskaan haistanut mitään sellaista. Emäntäni oli aivan kauhuissaan.

- Miten meidän piha voi olla täynnä sieniä, valtavia lysähtäneitä tatteja ja kärpässieniä! Kauheaa, jos Saana maistaa kärpässientä! Ja mitä ihmeen pieniä papanoitakin on piha täynnä?

En saanut paljoa jaloitella, kun emäntä kauhisteli myrkkysieniä. Istuimme ulkona vajan portailla ja odotimme sukua, joka oli tulossa tutustumaan minuun. Ei tarvinnutkaan odottaa kauaa, kun eteeni ilmestyi suuri määrä jalkapareja. Jos olisin osannut laskea, niitä olisi ollut viisi. Minua alkoi vähän pelottaa semmoinen väkijoukko ja hiippailin piiloon auton taakse.

Vieraitteni joukossa oli kaksi tyttöä, isompi, Karoliina, ja pieni Lauriina. Isompi kumartui heti ja yritti houkutella minua luokseen. Pienempi tyttö näytti kuitenkin minulle sopivankokoiselta. Kun pikkutyttö kumartui, kävin muksaisemassa häntä selkään. Sanoin sillä tavalla, että rupea sinä minulle leikkikaveriksi.

Siitä tulikin sitten menoa ja meininkiä! Aloin juosta tyttöjen kanssa. He heittelivät minulle rengasta ja palloa. Vilistimme ympäri pihaa niin, ettei kameraan ehtinyt jäädä meistä kuin viiru. Emännän sisko keräsi haisevat tatit ja kärpässienet ämpäriin, yritti kaivaa oikein juuria myöten. Hän haravoi myös jäniksen papanat, sillä halusin aina napsasta yhden suuhuni siinä tiimellyksessä. Emäntäni kaivoi niitä kauhuissaan poskestani, mutta isäntä epäili, etteivät ne niin vaarallisia voi olla, kun jänis itsekin syö omat papanansa.

Isompi tyttö varmisti netistä, että kyllä ne varmaan jäniksen papanoita ovat, varmaan sänkipoikasten, kun ovat vain pikkusormen pään kokoisia. Musta väri kyllä ihmetytti, netin kuvassa ne olivat ruskeita.

Haistoin, että naapurin kissakin oli kierrellyt pihamaalla, sekin oli jättänyt nurkkiin omia hajumerkkejään. Kylläpä täällä olikin monenlaista menoa!

Seuraavan päivänä olin vähän huonovointinen. Emäntä sanoi, että heti alkavat huolet, kun on pieni olento vastuulla. Hän mietti, olisiko pahoinvointi tullut sienistä tai papanoista. Papanoiden syömistä en kyllä kadu yhtään, mutta sienen juuret olisin ehkä saanut jättää väliin.