Saana-koira filososoi.

Ihmettelen kovasti, mitä aika on. Inkerin synttäreillä puhuttiin, että hän täyttää nyt 10 vuotta. Mitähän ihmettä vuosi tarkoittaa? Olen nähnyt itse palasen kesää ja yhden kokonaisen syksyn.

Ja mitä kasvaminen tarkoittaa? Emäntä muisteli, että kun Inkeri syntyi, niin hän pujotti Inkerin kätöstä vauvan nutun hihaan. Nyt saman tytön käsi veteli sellon jousella kehtolaulua niin taitavasti, että minua alkoi nukuttaa ja painoin kuononi käpäliin. Aika tepsivä oli se Inkerin soittama kehtolaulu!

Sitten puhuttiin niin kummallisia, että yksi koiran vuosi on seitsemän ihmisen vuotta, mutta ensimmäinen vuosi olisikin 14 vuotta. Tämän laskutavan mukaan minä täyttäisin kohta viisi, menisin pian Johanneksestakin ohi. Johannes kuitenkin opettelee jo kirjaimia, ja minä opettelen vasta siistiksi. Ei tämä minusta oikein täsmää.

Talvella tämä iso perhe vietti Hilla-koiran 100-vuotissynttäreitä. Isäntä, joka ei oikein välittänyt siitä, että kaikki olivat kerääntyneet häntä juhlimaan, keksi, että nyt ovat toisetkin isot juhlat: koiravanha täyttäisi sata.
Siinä Hilla sitten oli lönkytellyt juhlapuheen aikana huoneen poikki. Hän osasi olla sankaritar juhlivan väen keskellä, kerätä taputukset ja onnittelut.

Emännälläkin oli ikäkriisi, kun hän lähti vanhan koulunsa senioritapaamiseen.
- Kaikki ovat siellä jakkupuvuissa ja korkokengissä, en minä sellaista pukemista jaksa. Tykkäisin pukea vain villatakin, housut ja saappaat, mutta taas minulle sanotaan, että miehen vaatteet. Enkä viitsisi meikatakaan, ja sitten kaikki ajattelevat, että kylläpä tuo raukka on kurjistunut.
Isäntä kuunteli aikansa emännän valitusta ja kysyi, että oliko tällä itsetunto-ongelmia.
- Ei ole, emäntä sanoi, mutta jatkoi sitten hiljempaa: - On kai. Tai en minä tiedä. 
Emäntäni näytti tosi surulliselta.
- Älä sure, isäntä sanoi. - Sinä olet kuitenkin kaikkein paras!
- Kuinka niin? Emäntä vilkaisi isäntää ja näytti hitusen iloisemmalta.
- Minun mielestäni ainakin! isäntä sanoi.

Ja minun! Emäntä on minun mielestäni tosiparas silloin, kun vetää lenkkipuvun ylleen ja kiskoo saappaat jalkaansa.
Yritin kertoa tämän hänelle, mutta kun en saanut sitä sanoiksi, menin nuolemaan sitä hänen valittamaansa ryppyistä naamaa ja kättä.
Ja emäntä nauroi: -  Mitä välii, kun näin kovasti rakastetaan!
Ja hän lähti juhliinsa.