Saana-koira itse kertoo.

Lepäilin auringonpaisteessa parvekkeella ja nautin elämästä. Olin löytänyt sieltä vanhan punaisen ryijymaton, joka tuoksui raikkaalta pesuaineelta, mutta etäisesti vielä vanhalta narttukoiralta. Kun pöyhin mattoa, siitä pöllähteli villasäikeitä, matto tuntui suloisen pehmeältä, siihen saattoi työntää kuononsa ja nuuskutella pitkään ja hartaasti.

Silloin emäntä tuli häiritsemään.

- Miksi sinä siinä ikivanhassa matossa peuhaat, se on ihan rispaantunut ja pohjakin meni pesussa ihan hiuki. Mennään ostamaan sinulle kunnon leluja. Täällä on avattu uuden Prisman yhteyteen lemmikkieläinliike.

Lähdimme leluostoksille. Emäntä oli höylillä tuulella. Hän vaelteli hyllyjen välissä ja sai aina uusia inspiraatioita, mitä minä voisin tarvita. Tiskille ilmestyi  paketti pennun muroja, lapinkoiran pitkälle turkille sopiva harja ja monenlaista lelua ja namipussia. Ravistelin ihmeissäni päätäni, kun emäntä vingutti uudenkarheaa jäsenkorttiaan. Hän oli kuulemma liittynyt oikein liikkeen kanta-asiakkaaksi.

Mietin vain koko reissun ajan punaista ryijymattoa, että pääsisinpä pian takaisin parvekkeelle maton kimppuun. Siinä vasta ryijysolmut lentelisivät!

Kotona emäntä asettui lattialle ja alkoi heitellä minulle uutta oranssia pururengasta. Hän vieritteli sitä nurkasta nurkkaan ja juoksi sen perässä.

- Saana, ota kiinni, jos saat!

Samoin hän heitti pallojakin, molempia vuorotellen, esitti oikein jonglööriä ja vingutti välillä pehmomatoa. Istuin pää kallellani ja katselin emännän leikkimistä. Tuijotin parvekkeen suljettua ovea, milloin se oikein avautuisi. Kun emäntä lähti vihdoin huilaamaan hiki päässä leikittyään, niin pujahdin heti takaisin maton kimppuun.

- Taidat, pieni hölmöläinen, tosissasi tykätä siitä matosta?
Katsoin emäntää kulmeni alta ja ravistelin mattoa kuin parastakin saalista. - Juu- u! 
- Selvän teki, annapa matto tänne, niin korjaan sen sinulle, emäntä lupasi ja lähti hakemaan pinkkiä fleeseä (oikein tyttöjen väriä!), punaista lankaa ja parsinneulan.

Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun mattoon oli tehty uusi pohja. Emäntä levitti sen parvekkeen lattialle ja sanoi, että se olisi hyvä suoja kylmää vastaan.
Minä en kylmää ajatellut, kääntelin ja vääntelin mattoa, tutkin sen kulmia, ravistelin ja heittelin sitä ilmaan.

Ja olin kovasti siihen tyytyväinen.

- Kyllä nuo koiran aivoitukset ovat välillä aika arvoituksellisia, emäntä sanoi isännälle. - Taisi vanha maton rähjä olla Saanalle kaikkein paras lelu, emäntä huokasi ja keräsi lemmikkikaupasta ostetut tavarat lattialta muovikassiin.

Noh, ehkä niidenkin aika vielä tulisi.