Saana%20ja%20kuura-normal.jpg

Saana-koira kertoo

Jo parina aamuna, kun olemme emännän kanssa lähteneet lenkille, on maa ollut kovin kummallinen. Se ei enää massahtele pehmeästi käpälien alla, vaan rahisee. Puiden lehdet hinkkaavat toisiaan vasten, ja ruoho päästelee pieniä napsahduksia. Se räsähtelee ja katkeilee. Värikin on muuttunut. Emäntä sanoo, että minulla on nyt suojaväri. Maisema on hopeaa ja kuulemma minäkin. Olen tosin luullut, että olen kultainen, mutta se taitaa tarkoittaa jotain muuta.

Olin myös luullut, että nyt lokakuussa punkit ovat vihdoin viimein luovuttaneet, että ne olisivat pois pelistä - mutta mitä tapahtuikaan eilen illalla?!

Illalla emäntä alkoi houkutella isäntää: - Katsottaisko yhdessä naisten elokuva?
- Naisten elokuva? Minkä takia minä sen katsoisin?
- No, kun se on sellainen romanttinen komedia. Olisi kiva pitää vanhanaikainen rakkausilta.

Emäntä ja isäntä alkoivat katsoa elokuvaa. Istuin heidän välissään ja katselin telkkarista, kuinka lyhyt mies ja kikkaratukkainen nainen tapasivat, erosivat, tapasivat taas ja päättivät olla parhaita ystäviä.
- Ihan niin kuin me nuorina, emäntä sanoi. - Otettaisiinko muistojen kunniaksi lasi viiniä?
Isäntä mietti hetken. - Hae nyt sitten, kun mielesi tekee.

Elokuvan katselu jatkui, sen päähenkilöt olivat yhtäkkiä enemmän kuin ystäviä.
Emännän käsi kyhnytti samalla verkkaan niskaani:
- Kauheaa! Saanalla on taas punkki.
Romanttinen tunnelma katosi silmänräpäyksessä. Isäntä oli täysin cool, hän tarttui mitään puhumatta niskassani olevaan punkkiin. Nipisti sen peukalon ja etusormen väliseen otteeseen ja nappasi pois.

Ja pudotti viinilasiin, jossa oli vielä pohjalla lillui punaviiniä!

Tuijotimme tyrmistyneinä emännän kanssa ensin isäntää ja sitten punkussa kelluvaa punkkia. Siellä se otus ihmetteli läpikuultavaa punaista nestettä. Minä vähän ihmettelin, oliko punkin punkussa uittaminen eläinrääkkäystä.
Emäntä taisi ihmetellä isännän käsitystä romanttisesta illasta.