Saana%20tanssii-normal.jpg

Saana kertoo itse tasapainoharjoituksistaan.

Huomenna pitäisi selvitä 150 km matkasta kaupunkikotiin oksentamatta. Viime kerralla pahoinvointi yllätti Hirvivuoressa, täältä kolmen kilometrin päässä. Emäntä on ollut aika tavalla huolissaan ja  minäkin vähän. Olen yrittänyt noudattaa Ennan blogissa antamia neuvoja,  että söisin luonnonyrttejä. Olen kai erehtynyt laadussa, sillä emäntä kutsuu yrttejäni vain ruohotupoiksi.

Minulle alkoivat korviin vaikuttavat tasapainoharjoitukset. Pääsin pirtissä emännän sylissä tuoliin, jossa oli kummalliset pitkät jalat. Tuoli souti paikallaan edestakaisin.

- Mitäs te siinä niin kovaa vauhtia keinutte? isäntä ihmetteli.

- Me harjoitellaan Saanan kanssa tasapainoa, emäntä sanoi ja polkaisi jalallaan lisää vauhtia. Viuh, viuh! Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä pirtti alkoi kieppua silmissäni: korkea  uuni, seinähirret, matot ja pöytä. Vatsani meni littanaksi ja sitten käpertyi kokonaan kippuraan. Kurkkuun nousi jotain ylimääräistä ja rupesin yökkimään. Gulp, gulp, pääkin venyi pitkälle eteenpäin.

Emäntä säntäsi pystyyn ja alkoi kiikuttaa minua sanomalehtien päälle.

- Mitäs keinuitte niin lujaa! isäntä moitti. - Teidän pitäisi aloittaa harjoituksenne rauhallisemmin.

- Olisiko tanssi sopivaa? Kyllähän siinäkin joutuu keikuttelemaan, emäntä mietti ja niin  menimme etsimään youtubista sopivaa musiikkia. Hän ei kysynyt minulta mitään, pani vaan soimaan omaa mielimusiikkiaan, Leonard Cohenia. Kappale oli kuulemma Dance me to the end of love. Emäntä kumartui ja otti minut lattialta syliinsä ja alkoi hytkytellä musiikin tahdissa keskellä kamarin lattiaa.

Kauheaa, en tykännyt yhtään. Laulaja oli kuin meidän kennelin vanha uros, joka haukkuu ja murisee tosi matalalla äänellä aivan kuin sanoisi. - Pois pikkupennut minut tieltäni, minä nuuhkaisen ja pökkään kylmällä kuonollani ketä tahdon. Voin vaikka murista ja näyttää hampaitani, jos joku tulee minun nurkilleni. Huh, minua alkoi emännän mielilaulaja ihan pelottaa. Enkä tykännyt laulun sanoistakaan, kun siinä puhuttiin rakkauden loppumisesta. Vastahan me emännän kanssa ollaan aloittamassa tätä meidän yhteistä rakkautta, elämää koirana ja emäntänä.

Ponnistelin emännän sylistä lattialle, menin turvaan pöydän alle, katselin sieltä häntä syyttävästi. Vatsassakin ihan kiersi.

- Kun et tykännyt, niin vaihdetaan sitten kappaletta, emäntä antoi periksi. - Otetaan sellainen, jossa on menoa ja meininkiä, vaikka " hän syntynyt vauhti kallossaan. ja bensaa suonissaan"

Musiikki alkoi soida, emäntä kaappasi minut taas syliinsä ja tanssia jytkytti kanssani ympäri kamaria. Silmissäni vilisi ja päässä tutisi. Olisikohan siellä se paljon puhuttu tasapainoelin alkanut kiukutella, koska minulle taas tuli huono olo. Yök ja vielä kerran yök. Enpä taida selvitä elämästä  "neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen antaa menna vaan!"- tyylillä. Minut oli laskettava kiireesti lattialle. Hoipertelin pyörryksissä paperilleni ja päästin lirut.

Emäntä vallan masentui, hän istuutui koneen ääreen, kiristi aamutakin vyötä ja selasi youtubista koiramusiikkia. Äkkiä kuulin niin kivaa laulua, että valpastuin. "Emme me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme", lauloi pienen tytön ääni. Se kuulosti ihan meidän Esteriltä. Nousin heti seisomaan ja nostin käpälät pöydän reunaa vasten. "Nuuhkimme ilmaa kuonollamme, siinä on meidän työmme" , lauloi tyttö.

Tästä laulusta minä pidin kovasti. "Hau, hau, hau, vou, vou, vou, siinä on meidän työmme", laulu jatkui. Nojasin käpälillä pöydän kulmaan ja haukuin aivan samalla tavalla: - Hau, hau, hau, vou, vou vou!

- Oi, Saana, sinähän osaat laulaa hienosti! emäntä sanoi. - Tämäkö on sinun suosikkisi? 

- Hau-u , hau-u, hau-u, vou-u, vou-u, vou-u! lauloin ja kurkottelin kuonoani pöydän kulmalla tietokoneeseen päin.

Silloin emäntä nosti minut uudelleen syliin. Tällä kertaa hän teki sen oikein hellästi, puristi itseään vasten ja painoi nenänsä turkkiini. Keinutteli hiljaa edestakaisin. 

"Hau, hau, hau, vou, vou, vou, taidamme olla hupsut!" emäntä lauloi hiljaa korvaani. - Älä sure, Saana, kyllä me jollain tavalla huomisesta matkasta selvitään!

Laulu: Leikkisät koiranpennut