Heti aamusta meidän peltikatto humisi ja paukkui. Menin kyyryyn pöydän alle ja nostin lurppakorviani koholle.
- Siellä on, Saana, myrsky, emäntä sanoi. - Paras, että menemme heti lenkille, ennen kuin myrsky on meidän kylän päällä.

Lähdimme kiireellä ulos. Taivas oli ihmeen selkeä, mutta pilvet ajoivat toisiaan takaa kuin villikoiralauma. Tuulikin oli oppinut puhumaan, se huhusi: - Uu, uu, uu! Sen ääni kuulosti koirankielelta, mutta kovin tyhjältä, ei tuulella ollut mitään mielenkiintoista sanottavaa, niin kuin meillä koirilla aina on.
Puutkin olivat muuttuneet kummallisiksi. Ne taipuivat pitkälle maata kohti ja kurottelivat perääni. Niille tuntui kasvaneen pitkät kädet, joilla ne yrittivät hamuta turkkiani. Kun eivät saaneet otetta, niin viskoivat ilkeyksissään risuja niskaani.
Ei auttanut, kuin parantaa vauhtia ja pinkoa pakoon, minkä käpälistä pääsin.

Samassa kuului hirmuinen rysähdys. Vanha harmaa leppä katkesi lahovian kohdalta ja kaatui suoraan eteeni polun poikki. Lensin säikähdyksestä melkein istualleni, ja emäntä tarrasi tiukemmin taluttimeen.
- Kauheaa, oli vähällä, ettet saanut puunrohjoa niskaasi. Sinusta olisi tullut koirakiiltokuva.

Kun käännyimme takaisin kotiinpäin, oli polun poikki kaatuneita puita vanhan lepän lisäksi jo kuulemma kymmenen. Minähän en vielä laskemisessa ole kovin pitkällä. Luettelen lukuja samaan tapaan nurinkurisesti kuin nahkasiskoni 2-vuotiaana: - Ykkis, kakkis, nejjä, viisi, komme! 

Meidän koti selvisi myrkystä hyvin, vaikka muutaman kilometrin päässä olikin kerrostalon katon läpi tunkeutunut kaatuneen puun oksa keskelle olohuonetta. Sähkötkin iskivät vain täällä vähän silmää, eikä siitä ollut paljonkaan haittaa. 
Kuulin, että jossain koulussa meidän kylässä lapset jouduttiin päästämän kesken päivän kotiin, kun talo meni niin kylmäksi.

Minulla ei sitä hätäpäivää ole, kun turkki lämmittää. Mielelläni pyydänkin välillä ulos tarhaan vilvotteleman. Eikä haittaa vaikka tuuli siellä pörröttääkin häntäkarvat sekaisin ja niskakarvat nurin. Minähän olen Lapin tyttö, myrskyn ja tuulen tuttu.