myyr%C3%A4-normal.jpg

 

Isäntä näppäilee tänään touhujani muistiin.

Kyllähän se emäntä ymmärsi sen minun uintireissuni, nauroi vain niin kuin isäntäkin. Minäkin vedin suupieliäni hymyyn ja ajattelin kertoa seuraavan kokemukseni. Emäntä on aina kehunut minua kovaksi hiirenpyytäjäksi, mutta osaan minä muutakin.

Isännän kanssa oltiin taas metsässä aamulenkillä ja minä sain juosta vapaana. Jokin rapsahti puussa ja jäin sitä tuijottamaan. Oksanhaarukassa kökötti jokin tumma ja karvainen. Onko täällä metsässä hiiretkin noin suuria, ajattelin ja säntäsin puun juurelle sitä ihmettä tähyämään. Hiiripä lähtikin lentoon ja tajusin tehneeni liian nopean lajinmäärityksen. Isäntäkin havahtui ajatuksistaan ja tähysti liihottelijan perään.

- Se oli Saana viirupöllö, sinä löysit taas pöllön, hän selitti innossaan.

Mitäs noista pöllöistä, ne vain vie hiiret minulta. Onko niitä täällä metsässäkin? Onko viirupöllö hiirten vai koirien metsästäjä? Siihen isäntä sanoikin minulle painavan sanan. En oikein ensin uskonut koko asiaa, kun hän varoitti minua moisesta pöllöstä Pieni koira voi joutua sen nokkimaksi, mutta onneksi minä olen jo iso koira. Kyllä minä yhdelle viirupöllölle näytän taivaan merkit. Mitä se viirupöllö sitten syö, jos se ei minua saa kiinni? Katsoin kysyvästi isäntää. Onko sillä muutakin syötävää täällä metsässä?

- Pöllöt syövät metsässä myyriä ja viirupöllö on oikein kova myyränpyytäjä, isäntä taas selitti ja kumartui puoleeni.

Ja pyh, kyllä minä yhden pöllön voitan myyräjahdissakin. Niinpä, kun kuulin seuraavan kerran rapsahduksen, valpastuin ja vaanin itselleni myyrän. Kovin oli rääpäle, oikein luikku koko myyrä. Kannattaako tuollaisesta nyt suurta porua pitää. Yhdellä käpälän huitaisulla otin siltä luulot pois ja toisella paiskasin sen ojaan vikisemään. Silloin isäntäkin tuli paikalla ja katsoi kauhuissaan touhujani.

- Saana hyvä, ei myyrää saa rääkätä, tapa se kerralla, jos kerran haluat.

Vai niin, niinkö näiden kanssa toimitaan? Sillälaillako viirupöllökin tekee? No ensi kerralla sitten. Isäntä astui myyrän päälle ja pyöräytti jalkaansa. Eipä siitä vikisiästä paljon jäänyt jäljelle, joten hylkäsin koko otuksen. Taidan seuraavaksi lähteä hirvimettälle. Kuulin yhdellä isännän kanssa tekemälläni retkellä, että hirvi on ihan eri luokan eläin kuin myyrä. Olisikohan siitä saalista minulle, ajattelin, mutta toisin kävi? Taidan jättää sen jutun kuitenkin tuonnemmaksi. Se on sen verran jännä asia, että vieläkin tassunpohjia kuumottaa.