Saana%20ja%20pelto-normal.jpg

Isäntä toimii nyt näppäinorjanani.

Nyt emäntä on palannut suurelta Venäjänmaalta ja kaikki on taas hyvin. Minulla olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa seikkailuistani isännän kanssa suurissa metsissä. Ei mennyt päivääkään, etten joutunut mukaan johonkin uuteen ja ihanaan, mutta asia kerrallaan. Emäntä on nyt niin isännän kainalossa ja ne kuiskuttelee, etten taida mennä häiritsemään. 

 


Voisin kertoa ainakin sen, kun olin ensimmäisellä uintireissullani. Isäntä vei minut metsään. Ensin olin narun päässä, mutta sitten hän irroitti narun ja sanoi, että saan mennä. Sillä hän tarkoitti aina sitä, että saisin juoksennella puiden ympäri, möyriä muurahaispesissä ja lasketalle liukua ojanpenkoissa. Eipä isäntä tiennyt, että osaan uidakin. Se tapahtui näin. 
 

Juoksin sellaisen tiheän risukon läpi, josta en nähnyt kunnolla läpi enkä eteeni. Yhtäkkiä jalkojeni alta katosi pito ja tunsin kuinka aloin vaipua alaspäin. Se tuntui aivan samalta kuin se, kun putosin sängyn päältä ja pistin jo silmäni kiinni odottaessani sitä kolausta, jonka kova lattia aiheuttaisi. Siksipä hämmästykseni oli valtava, kun sitä kolausta ei tullutkaan, vaan putosin johonkin pehmeään, märkään ja upottavaan. Ennen olin kastellut vain tassuni ja joskus mahani, mutten koskaan itseäni kokonaan. Nyt tunsin kuinka tuo märkä peitti minut alleen. 

Täältä on päästävä pois, ajattelin ja aloin sätkiä jaloillani. Taisin siinä samassa oppia uimaan koiraa, koska pian olin pinnalla ja saatoin hengittää ihan normaalisti. Kuitenkin vaivuin takaisin tuohon märkään heti, kun lopetin jalkojeni sätkyttelyn. Niinpä aloin potkia rannan suuntaan, että pääsisin sieltä pois. Edessäni oli valtavasti ruohoja ja oksia, jotka houkuttelivat tarttumaan kiinni. Otinkin muutaman hampaitteni väliin ja vedin. Pian sain etukäpälieni alla jotain kovaa ja saatoin alkaa rämpiä ylös vedestä. Kun pääsin ojan penkalle, huomasin isännän ojan toisella puolella ja hän nauroi. Mitäs ihmeen naurettavaa tässä on, ajattelin ja ravistin veden turkistani. 

- Taisit Saana heittää talviturkin, isäntä myhäili. 

Mitä vielä, enhän minä mitään turkkia heittänyt, vaan se heitti minua. Varmaankin se houkutteli minut veteen ja nyt se on aivan märkä ja painava. Ei uiminen hassumpaa ole, mutta näin kylmällä vähän epämukavaa. Mutta odottakaas, kun tulee taas lämmin, minä se uinkin paremmin koiraa kuin teistä kukaan.

Tapahtui minulle muutakin sillä aikaa, kun emäntä vaan humputteli. Niistä voin kertoa myöhemmin, vaikka kovasti tekisi mieli kertoa ainakin siitä, kuinka pelastin isännän metsässä tai kuinka tappelin hurjana majavanpesällä, mutta olkoon. Toisella kertaa sitten.