Saana%20ja%20lumiukko-normal.jpg

Leikkikentän reunalle oli ilmestynyt erikoinen olento. Edellispäivänä sitä ei ollut vielä näkynyt kuusten alla, mutta nyt se tarkkaili tiukoilla silmillään minua, kun pujahdin emännän kanssa esiin metsän  pimennosta.

Tyrmistyin hiilenmustaa katsetta, niin että astuin jäykästi muutaman tepsutusaskelen taaksepäin ja pörhistin hieman niskakarvojani. Haukuinkin muutaman kerran epäluuloisesti. Hau, hau!

Emäntä tosin naureskelee salaa minun pelotushaukulleni. Hän sanoo, että ääneni on kuin ankan ääntelyä: väk, väk!
Kaiken lisäksi se kuulostaa vielä kimeältä. En taida vaikuttaa kovinkaan pelottavalta otukselta

- Älä, Saana, pelkää, se on lumiukko, emäntäni yritti tyynnytellä minua.

Vai ukko! Olin kyllä tavannut jo monenlaisia ukkoja. Varsinkin päiväsaikaan metsäpoluilla tulee vastaan leppoisia pappoja, joilla on  ystävällisiä koiria, joiden kanssa saan kaikessa rauhassa nuuskutella.

Tämä pappa ei tehnyt elettäkään tervehtiäkseen. Yleensä minulle jutellaan ja siinä sivussa hieman kehaistaan, miten sievä olen. Samalla myös kerrotaan pitkät tarinat omasta koirasta. Siinä sitten tutustutaan, tullaan koiratuttaviksi. Olen saanut täällä kaupungin syrjässä jo monta tuttavaa. Oikeastaan olen perinyt Hilla-samojedin entiset ystävät: Nemo-japsin ja Hiski-piskin. (Ei Hiski kyllä mikään piski ole, vaan iso ja pörheä kiinanpystykorva. Mutta kun nimi rimmaa niin kivasti!)
Ihan omakin tuttava minulla on: Aksu, suomenlapinkoira meidän kadulta. Vähän minua nolottaa, kun ihmiset kiusoittelevat, että siinä on Saanan sulhanen. Sulhanen!? Semmoisesta en ymmärrä vielä yhtään mitään. 

Tämä kankea ukko ei kuitenkaan kumartunut yhtään, eikä ojentanut kättään, ja kovin hiljainenkin hän oli. Tarkemmin katsoen hän oli suorastaan suuton ja sanaton. 
Lopulta uskaltauduin nuuhkimaan ukon varpaita, mutta vieläkään vaisu ukko ei tehnyt elettäkään. Tosin en hänen risukätensä kosketusta kummemmin edes kaivannut.

Olen nyt huomannut, että ihmisenhamoisia on kahdenlaisia: höpöttäväisiä ja mököttäväisiä.
Tämä ukko siis vain katsoi ja möllötteli - ja kovin kylmä luonne hänellä taisi olla!