korttiSaanaSweet-normal.jpg

Nyt on alkanut semmoinen aika, että emännän puheessa vilahtelee vähän väliä eräs sana: joulu.
Joulu sitä, joulu tätä.
Pitäisi tehdä esim. joulusiivo. Ennen kuulemma löytyi joka paikasta valkoisia karvoja, nyt isäntä kiikuttaa sormiensa välissä minun mustanharmaita karvatuppojani ja heiluttelee niitä emännän edessä.

Tähän mennessä karvatupponi eivät ole synnyttäneet kovinkaan pahaa siivousstressiä. Emäntä vastaa vain isännälle, että sinähän voit vaikka hipsutella niillä Saanan karvoilla. Hipsuttelu on perheen oma juttu, jonka Julius keksi: poika kaivaa mummin päiväpeitteen kolosta hipsun sormellaan ja hipsuttaa sillä sitten nenänpieltä.
No, täällä ei nyt siivota - ehkä muutama päivä vielä hipsutellaan!

Toinenkin joulu-asia alkoi vilahdella puheissa: joulukortti. Ihmiset lähettelevät sellaisia toisilleen, minä lähettelen kavereilleni kyykkärikirjeitä, joita Nemo, Hiski ja Aksu mielellään lukevat. Ja maalla kaverini Jorja ja Minttu. Terveisiä vaan heillekin!

Istuin emännän vieressä katselemassa, kuinka hän alkoi tehdä minusta joulutervehdyksiä sähköpostiin, Fb:iin ja blogiin. Kurkistelin ihmeissäni, miksi hän laittoi minusta vanhan vauvakuvan, jossa turkkini on vielä pörhöinen. Nythän se on jo mustankiiltävä. En tykännyt ollenkaan, vaan räppäsin käpälällä näppäimistöä ja sain aikaiseksi aikaan pitkän rivin nollia.
- Oi oi, Saana sanoi mielipiteensä puuhistani! Pitää niitä nollarivin arvoisina! emäntä sanoi tyytymättömänä ja sysäsi minut lattialle. Hän halusi jatkaa jouluaskartelua selvästikin yksin.

Mutta minäkin halusin tehdä korttihommia. Sipsutin isännän työhuoneeseen, ja kiskaisin hampaillani avoimesta laatikosta kortin. Hau-uu, mikä löytö! Vihamieheni metson kuva! Semmoinen siellä maalla metsälenkillä kahahteli puussa ja säikytteli minua vähän väliä. Vielä parempi olisi ollut joutsenen kuva. Sellaisen pelottavan raakkukurkun olisin silpunnut tuhannen säleiksi!
Pääsin metson niittaamisessa pikkihampaillani hyvään alkuun. Kortti oli tuohta, se narskui, rutisi ja sihahteli suussa. Lurpsis!

- Ei, Saana, korttihommia syömällä pitänyt tehdä! emäntä sanoi ja pelasti, mitä vielä pelastettavissa oli. Hän kaappasi minut syliinsä ja alkoi näyttää koneelta, minkälaisen kortin hän oli saanut minusta aikaiseksi.
 Hau, näytti aika kivalta! Nyt enää viitsinytkään kirjoittaa siihen nollariviä.


Saanan%20metsokortti-normal.jpg