Hetki sitten alkoi ulkoa kuulua pam- pam ja viu-uh - viu-uh. Minulta pääsi hätäinen haukku ja pitkä ulvahdus. Kaikki on niin kummallista. Meidän kotikatu on tavallisesti ihan rauhallinen, nyt kuuluu pauketta joka suunnasta. 

Emäntä rauhoitteli, että älä pelkää, Saana, minä pidän sinusta huolen!
En ole kuitenkaan varma siitä sillä, meillä emäntä ja isäntä aikovat linnoittautua sohvaan ja ryhtyä katselemaan joululahja-DVD: itä. Jos ne ovat hyvinkin romanttisia tai jännittäviä, saattaa pieni lapinkoira siinä aivan unohtua.

Kiipesin äsken varmuudeksi emännän käsivartta vasten ja lurpsutin hänen korvaansa. Halusin tällä sanoa, että älä unohda minua tässä hirmuisessa suhinassa ja paukkeessa. Samalla toivotin hänelle ihanaa uutta vuotta minun ja isännän kanssa.

Ihanaa uutta vuotta haluan haukahdella myös kaikille blogini lukijoille! Teille kaikille myös korvaan lurps, lurps!