Koirakoulussa emäntä ja Karoliina opettivat minua niin innokkaasti, että tunnin lopussa emännällä oli hiki otsalla, vaikka ulkona oli oikein paukkupakkanen, ja Karoliina makaili lattialla pentuja varten levitetyillä muoveilla.

Olin minäkin seuraavana päivänä vähän hiljainen, kun pääni oli joutunut niin koville, kun piti harjoitella sivulle tulemista.
Kyllähän se alkoi mukavasti jo sujua, kun emäntä ensin oli oppinut. Näin se taitaa mennä, ensin oppii isäntäväki ja vasta sitten minä.

Tänään minua on treenannut Inari. Hän on tehnyt minulle aarteenetsimistä ympäri taloa herkkupaloilla. Se oli kyllä minulle turhan helppoa, mutta mennä tohotin tosi tärkeänä, kun sain niin paljon herkkupaloja.

Seuraavaksi Inari rakensi minulle hyppyradan,  ja lensin oikein innoissani esteiden yli, kun Inari vähän rapisutti herkkupurkkia.

Sitten hän rakensi huonekaluista radan, jota minun piti kierrellä. Kävi vain niin hassusti, että Lauriina, joka myös oli yökylässä, alkoi juosta minun rataani aivan villinä. 
Emäntä ja isäntä katselivat meidän menoa naurusuussa ja sanoivat, että nyt meillä on toinenkin koiranpentu, ja sen nimi on Lauriina.

En kyllä ollut ihan samaa mieltä, mutta ihmiset sanovat ihmisiä useammin koiramaisiksi, kuin me koirat toisiamme ihmismäisiksi.