Kanniskelen emäntäni hellehattua, kun hän on lähdössä matkalle. Lentokone kuljettaa hänet Punaisen meren rannalle. Siellä on kuulemma aurinkoa ja lämpöä, ja aallot loiskivat rantaan.

Huh, huh ja hau! En kadehdi yhtään emännän matkakohdetta. Mieluummin itse suuntaisin kohti Lappia ja lumihankia.

Ehkä sellainenkin päivä vielä koittaa, että pääsen tähystelemään tunturin rinteeltä ja poroille hieman haukahtelemaan.
Minulle on luvattu, että kun selviän tästä pahoinvointikurjuudesta, niin auton nokka suunnataan Lappia kohti ja saan kokeilla löytyykö minustakin aitoa lapinkoiran ainesta.

En tiedä, mitä geenejä emäntä sieltä etelästä etsii. 
Hau, etsiköön mitä vain, minä vietän täällä koto-Suomessa laatuaikaa, kun vihdoin viimein lumikin on taas tullut maahan. Säätkin ovat mieleni mukaisesti sopivasti viilentyneet.

Blogimme sulkeutuu nyt reiluksi viikoksi, ellei isäntä sitten halua kertoa kuulumisiani.
Heippa kaikille vähäksi aikaa!