Monet pentukoulukaverini olivat käyneet pentujen leikkikoulua, minulle kaikki oli uutta. Minun täytyi seurata kaikkea silmä tarkkana. Melkein kaikki muut olivat nelikuisia koiravauvoja, minä, kuusikuinen, olin joukon nestori.
Meitä pikkukoiria varten levitettiin lattialle muovit, jos sattuisi tulemaan vahinkoja. Kenellekään ei kuitenkaan tullut, kun välillä pidettiin pieni pisutauko.

Minun mukanani kouluun tuli oikein seurue: emäntä, isäntä ja Karoliina. Emäntä ja Karoliina olivat kanssani lattialla treenaamassa, mutta isäntä ihmetteli meitä aidan takaa. 

Me kaikki pennut olimme heti keskenämme kuin vanhoja kavereita, kukaan ei haukkua räksyttänyt toiselle. Täällä pentukoulussa ei siis ollut minkäänlaista koulukiusaamista.

Mitä me sitten opettelimme? Neljää tärkeää asiaa!

Ensiksi harjoittelimme katsekontaktia, niin että emäntä piti kourassaan herkkupaloja, joita sain vasta sitten, kun katsoin häntä kasvoihin. Karoliina oli siinä assistenttina ja muistutti emäntää, kuinka piti toimia.

Seuraavaksi harjoittelimme istuutumista. Se minulta menikin jo ennestään tosi näppärästi. Karoliina treenasi minua joka suunnasta, ja minä istahtelin vikkelänä väkkäränä.

Luoksetuloa harjoittelin sekä emännän että Karoliinan kanssa. Siinäkin harjoituksessa olin nopea ja taitava.

Mutta lepäämisharjoitus oli minulle tosi vaikeaa. Katselin ympärilleni kuin tikanpoika pää pystyssä. Emäntä itse olisi kyllä jo halunnut lepäillä, sillä kello läheni iltayhdeksää.
Olimme kyllä kaikki aika naatteja, kun pääsimme kotiin. Nukuin koko yön heräämättä ja hipsuttelematta. Luulen, että näin unta pentukoulustani.