Ensimmäiset talvilomalaiset saapuivat tänään, ja minulla alkoi oikea koiranpolkka.
Olette varmaan kaikki kuulleet pianolla kilkutettavasta kissanpolkasta, mutta minäkoira sainkin tänään harjoitusta koirapolkassa. Opettajani oli Inari, joka juuri menneellä viikolla oli soittanut konsertissa konservatorion suuressa salissa.

Inari asetteli pianon kulmalle koirannameja ja lihapullia niin, että innostuisin, ja minusta tulisi jonakin päivänä maailmankuulu koirapianisti, mutta ensin en edes uskaltanut koskeakaan mokomaan mööpeliin. Sitten kävin pari kertaa salaa omin käpälineni soittamassa pianoa. Kaikki ryntäsivät innoissaan katsomaan, mitä yritin säveltää ja konsertoida.
Aika mojovalta musiikkini ainakin omasta mielestäni kuulosti. Vähän kuin bernhardinkoiran ja pinserin tapaamiselta.

Muitakin harjoituksia Inari minulle järjesti. Olkkariin rakennettiin tuoleista ja hyppynaruista rata, jolla sitten harjoittelin loikkimista Inarin ja muiden tyttöjen kanssa. Sekin touhu muistutti jonkinlaista koiranpolkkaa.

Minulla on tosi paljon tekemistä, kun talviloma on alkamassa. Talo täyttyy suuresta suvusta, pidetään kahdet - ei kun kolmet -  synttärit ja juhlitaan emännän ja isännän hääpäivää. Minun hommani on tervehtimistä, haukkumista, nuuhkimista, hyppimistä ja kakunmurujen kerjäämistä.
Ja kaikkien seitsemän lapsenlapsen perässä juoksemista ja villiä leikkiä, niin että matot taas lentelevät.

Nyt minäkin rupean viettämään koko porukan kanssa talvilomaa.
Suljen Saana-blogini reiluksi viikoksi, kunnes kaikki talvilomalaiset ovat taas palanneet omaan arkeensa, ja meillä on taas rauha talossa.  

Mutta palaan taas koneen ääreen maaliskuun alkupäivinä.
Haukut ja halit kaikille lukijoille! Lurps!