Ihmisillä sitä on käsittämättömiä huolenaiheita.

Olen kuunnellut emäntääni, kuinka hän harjoittaa yksinpuhelua seuraavanlaista aiheista.
Kun talvilomalaiset huomenna saapuvat, onko tarpeeksi lunta, että päästään pulkkamäkeen?
Muistavatko he ottaa uimapuvut?
Mikä olisi lastenlasten herkkuruokaa?
Pitäisisikö synttäreille lauantaiksi tilata mansikkakakku, sitruunakakku, kermakakku vai marenkikakku?
Vai ryhdistäytyisikö ja tekisi itse?
Ja ovatko vierashuoneet tarpeeksi lämpimät,

jne, jne, jne

Minulla ei ole kuin yksi juttu, mikä painaa. Tassuihini tarttuu tällaisella suojasäällä isoja paakkuja, joita saan sitten kiskoa hampaat irvissä irti. Emäntä luki mainoksesta, että on olemassa ainetta, jota voi suihkuttaa tassunpohjiin, ettei tarvitsisi raahata puolen kilon painoja jalkapohjissani. Hän ei kuitenkaan ollut kovinkaan halukas suihkeen hankkimiseen, sanoi vaan, että hän menee muutenkin Saanan tarvikkeiden kanssa vararikkoon.

No, olemme siis emännän kanssa tasoissa, häntä painavat kakkuhuolet ja minua lumipaakut.