Pääsiäishaukahdus kaikille lukijoille!

Olen muuttanut kesäksi maalle emännän ja isännän kanssa. Meillä oli iso muuttokuorma, jonka päällä keikkui minun kirkkaanvihreä Musti ja Mirri-reppuni, jossa olivat raksuni ja herkkunamit.
Kun saavuimme meidän kesäkodin pihaan, olin pyörtyä hämmästyksestä. Tämä vapauden paratiisi oli sittenkin olemassa, se ei ollutkaan unta pikkupentuajoiltani. Emäntä ei napsauttanutkaan talutinta pantaan, työnsi autonovesta pihalle ja sanoi: - Saana saa mennä!

Astuin hieman hoiperrellen ruskealle pihanurmelle ja katsoin olkani yli emäntää - oliko hän tosissaan? Että saisin mennä minne vain! Kyllä hän taisi olla, sillä hän ryhtyi kantamaan ruokapusseja ja hamekassejaan sisälle. Kuljeskelin aluksi varovaisesti emännän vierellä melkein säärtä vasten, mutta vähitellen tajusin, että voisin juosta hujauttaa pihan yli, kiertää talon ja käydä pikkumetsän reunassa katsomassa oravia.

Vauhtini alkoi lisääntyä, kun neljä tyttöä saapui pääsiäisen viettoon. Heidän kanssaan riitti juoksemista ja telmimistä. Tytöt kaivoivat navetanparvesta vanhat polkupyörät ja alkoivat ajella pitkin mummilan teitä. Minä laukkasin innoissani heidän vierellään. Välillä taivalsimme pitkin peltoaukeita ja etsimme joukolla kultaa kiviröykkiöistä. No, eipä taitanut arvokkaampaa sieltä löytyä kuin katinkultaa  - vaikka minäkin kaivoin käpälilläni, että multa lenteli.
Kävimme monta kertaa myös laiturilla haaveilemassa souturetkestä.

Inari rakensi minulle naapurintytön kanssa harjoitteluradan, mutta kun tuli esityshetki, halusinkin vain kieritellä sammalmättäällä.

Emännän mielestä olen tullut täällä vähän turhankin rohkeaksi ja oma-aloitteiseksi. Kun naapurintyttö tuli tänään leikkimään kanssani - rakensi taas minulle hyppyratoja - kävin saattamassa hänet kotiin omin nokkineni. Isäntä löysi minut paluumatkalta sipsuttelemassa yksin maantien sillalla. Hän sanoi, että huh, huh, Saana!

Minä vain pinkaisin edellä kotia kohti. Voi,  tätä villiyttä ja vapautta!