Taidan olla aika tarkkavainuinen yksityisetsivä, sillä tänäänkin olen tehnyt kaksi suurenmoista löytöä.

Emäntäni ei kylläkään osaa arvostaa taitoani, vaan hän luulee harmaantuvansa lopullisesti tempauksieni takia. Emäntä sanoikin, että jos hän olisi vanhan ajan romaanihenkilö, hän makaisi jo pyörtyneenä kylmä kääre otsalla, ja hänen nenänsä edessä ravisteltaisiin hajusuolapurkkia.

Näin kaikki tapahtui. Emäntä tuli iloisena pihalle ja huikkasi, että lähdetäänpä Saana pienelle lenkille.
Katsoin häntä hieman varoen karvasilmieni alta, enkä uskaltanut liikahtaakaan keskeltä pihaa aarteeni viereltä.
Emäntä jäi kummastuneena katsomaan minua.
      -  No, mikäs nyt on? Ja mikä sinulla siellä oikein on?
      Hän astui pari harppausta lähemmäksi, kurotti kaulaansa, sitten kurotti vielä enemmän ja alkoi huutaa kimeällä äänellä isäntää katsomaan.
      Isäntä, joka aina on kiinnostunut luonnonilmiöistä, nousi nopesti mikroskooppinsa äärestä ja asteli luokseni. Pian löytöni oli määritelty. 
     - Täällä on ihan tuore kuolleen ketun pää, jolla on häntä niskassa kiinni.
     Emäntä järkyttyi kokonaan. - Ei semmoista olekaan!
     - Kyllä vaan on! Tule itse katsomaan!

Aivan totta! Ja minä mestarietsivä olin sen pellolta löytänyt! Siitä otettiin oikein kuva, mutta se on kuulemma niin "kauhee", ettei sitä voi liittää tähän blogiin. Sen katsominen on kielletty alle sata vuotiailta, ja yli 100-vuotiaat eivät onneksi taida olla enää kovinkaan tarkkanäköisiä.

Joka tapauksessa isäntä kiikutti löytöni kompostiin ja pesi käsisään huolelliseti pitkän aikaa sen jälkeen.
- Entä jos se oli myrkytetty, ja Saana söi sitä! emäntä huolehti.
- Niin, isäntä sanoi yhtä huolissaan. - Voihan siinä olla vesikauhu tai kapi.

Molemmat tuijottelivat minua hetken mietteissään ja näkivät jo kaikkien sairauksien olevan puhkeamassa.
Sitten he päättivät rauhoittua.
- Joku eläin sen on syönyt, ehkä ilves, isäntä sanoi.
- Niin, tai karhu, emäntä jatkoi.  
Ja kas kummaa, he muuttuivatkin aprikoituaan yllättäen aivan rauhallisiksi. Kai kaikki oli jo liian "kauheeta".

Hau-uu, mikäs se minun toinen löytöni sitten oli: pyyn tuore siipi! Mutta tarina siitä onkin jo aivan eri juttu.