Saana%20h%C3%A4pe%C3%A4%C3%A4-normal.jpg

Hau, surkeuksien surkeus! Tulinpa aiheuttaneeksi oikein perheriidan. Taidan olla oikea draamakuningatar!
 

Kävimme pari päivää sitten vanhanmummun asunnossa. Matkassa oli vieras papereilta tuoksuva nainen, jota kutsuttiin kiinteistövälittäjäksi. En tykännyt hänestä yhtään, sillä aavistin, että saattaisi käydä niin, että joutuisin luopumaan mukavasta parvekkeesta, jonka kokolattiamatolla olen välillä köllötellyt.

Isäntäkin oli hellällä mielellä. Hän katseli yhdenkukan maljakossa olevaa kultaköynnöksen pistokasta, jonka hänen äitinsä oli viimeisenä kasvinaan pannut juurtumaan.
Niinpä isäntä otti kapean maljakon, jossa oli hento, lähes vaivainen kultaköynnöksen varsi kaksine lehtineen. Toinen lehdistä oli vihreä, mutta toinen kuihtunut. Maljakko oli kuitenkin täynnä toisiinsa kietoutuneita vaaleanruskeita juuria.

Kotona emäntä halusi ilahduttaa isäntää istuttamalla vanhanmummun viimeisen pistokkaan. Haimme varastosta valkoisen ruukun, pesimme sen ja poimimme pieniä kiviä sen pohjalle. Kävin puutarhasta kaivamassa multaa emännän kanssa ruukkuun ja autoin istutuskauhan kantamisessa. Nyt ei tarvinnut muuta kuin kaivaa kolo, kastella se ja sujuttaa kultaköynnöksen pistokas paikalleen. Emäntä valutti vielä ohuen maljakon veden istutukselle: - Nyt se saa vielä tutun veden mukaansa!

Seuraus oli kuitenkin huono. Ruukku valui liikaa vettä niin, että emännän piti jättää sen kuivumaan pihaan ja lähti poimimaan kesän ensimmäisiä mansikoita järjestääkseen isännälle mansikkajuhlat kuistilla.

Siinä he sitten istuivat ilta-auringossa ja söivät mansikoita.
Emäntä alkoi kehuskella isännälle: - Istutimme äsken Saanan kanssa vanhanmummun viimeisen pistokkaan. 
Sitten hän havahtui säikähtäneenä ja pomppasi pystyyn: - Apua! Jätin sen pihalle. Ei kai Saana vain ole käynyt sen kimppuun???

Isäntä ehti ensimmäisenä tutkimaan tekosiani. Hän nosti purkkia korkealle silmiensä eteen.

- Saana on käynyt puremassa kultakäynnösen! Se on poikki! Saana on syönyt viimeisen muiston minun äidistäni!!!

Siitä seurasi sitten kaikenlaista sättimistä: kuinka emäntä oli jättänytkään istutuksen pihalle! Ei auttanut, vaikka yritin haukahdella, että olimme olleet hakemassa sillä aikaa isännälle mansikoita. Ei auttanut mikään - mökötystähän siitä tuli.

Huomasin olevani suuri draamakuningatar. Huomasin myös, että tämä oli paljon pahempi teko kuin se, että söin Ennan tuoman munakoison taimen. Voi minua poloista, ei auta muu kuin painaa pää käpäliin ja hävetä.