Olen parin viime päivän aikana miettinyt kovasti taidetta ja sen tekemistä.
Mikä oikein on taiteen syvin olemus?  Siinäpä on kysymystä pienen koiran pohdittavaksi!

Kävimme sunnuntaina taideretkellä Taidepappilassa. Kun emäntä ja isäntä hävisivät talon sisätiloihin, niin minun piti odottaa sen aikaa puuhun sidottuna. Mutta vanhan pappilan puutarhan ympäri kiertävälle taidepolulle pääsin kyllä minäkin ihmettelemään.
Näyttelyn aiheena olivat eläimet, tykkäsin kovasti aihevalinnasta. Niitä sitten olikin tehty monenlaisesta materiaalista. Oli tuohesta tehty minua paljon korkeampi varsa, savesta tehtyjä pupuja penkillä pullistelemassa hauiksiaan ja keraaminen karhu puun alla. Mielenkiintoinen oli erään venäläisen pölkkyasetelma. Hän oli asetellut puupölkkyjä maahan ja sitten polttanut ne mustalle karrelle.

Minua miellytti kovasti tuohi ja puu materiaalina, sillä olen itsekin niistä  kovin innostunut. Joka metsäkävelyllä raahaan pienempiä ja isompia keppejä ja karahkoja, joita sitten muotoilen mieleisiksini.

Taidenäyttelyn jälkeen sain uusia virikkeitä. Kävin heti kaivamassa puukorista tuohenkäppyröitä, joita sitten rupesin muokkaamaan pureskelemalla. Niistä syntyikin mukavia luunvärisiä suikaleita.

Palanutta puutakin löysin rannasta juhannuskokon pohjasta. Kannoin hiiltyneen puun pihamaalle ja aloin jyystää sitä hampaillani. Emäntä ihmetteli kovasti lopputulosta, eikä meinannut edes tunnistaa materiaaliani, mutta kumartui sitten ihmettelemään kanssani sen kaunista pintaa. Tulos muistutti koiranraksuja, mutta vain kiiltävän mustina versiona.

Olen laajentanut puuvalikoimaani ruusupensaalla. Kun emäntä kumartui kitkemään vesiheinää ruusun juurelta, niin nappasin salamannopeasti itselleni pari metrinmittaista ruusunvartta ja aloin pätkiä niitä sopiviin mittoihin.

Niin, mikä on se taiteen syvin olemus? Ensin jokaisen taiteilijan on valittava itseään puhutteleva materiaali. Minua kutsuu puu ja tuohi. Taidan olla tälläinen keppitaiteilija, ja hammastyö on hauskaa! 
Ehkä hauskanpito onkin se taiteeni perimmäinen mehevä luuydin. 
Ja kokeileva leikkimieli, jota varsinkin meiltä koirilta löytyy.