Heippa vaan kaikille blogini seuraajille!
Moni teistä on varmaan käynyt useamman kerran napsauttelemassa blogia auki ja on ihmetellyt, miksi ihmeessä olen  lopettanut elämästäni kertoilemisen. En ole lopettanut, mutta on tullut taukoa.

Joskus elämä voi muuttua yhtä kippuraiseksi kuin lapinkoiran häntä. Juuri niin minulle tapahtui edellisen päivityksen jälkeen. Emäntäni oli seuraillut minua jo jonkin aikaa vähän huolestuneena, sillä aina silloin tällöin ravistelin päätäni puolelta toiselle, niin että pannassani oleva nimilaatta vain kilahteli. Hän alkoi epäillä, että minulla on korvissani jotakin häikkää. Menimme joukolla lääkäriin: minä, emäntä ja isäntä. Ja totta oli, että olin saanut molempiin korviini korvatulehduksen, jota alettiin sitten antibiooteilla hoitaa.

Vaikka söin kuurini täsmällisesti loppuun, heti sen loputtua emäntä soitti Minna-lääkärille, ettei kaikki ole vieläkään kunnossa. Niinpä kävin uudelleen lääkärissaä ja sain uudet lääkkeet.
Kun kuuri numero kaksi oli lopussa, ja minut vietiin jälkitarkastukseen, korvani olivat kuulemma yhtä sameat kuin hoidon alkaessa. Sain nukutuspiikin, ja sen aikana molemmat korvani puhdistettiin. 
Oi, oi sitä iltaa nukutuksesta heräämisen jälkeen, hoipperoin kotona vain päin seiniä.

Viimeisin, siis kolmas kuuri loppui perjantaina, ja huomenna emäntä vie minut taas lääkäriin. Saa sitten kuulla, mitä lääkäri nyt minun korvistani sanoo. Kun emäntä luulee, etten huomaa mitään, näen hänen tarkkailevan silmä kovana vointiani.
Olen kyllä ollut viime aikoina oikein pirteä ja leikkisä. Joskus kuulemma vähän liikaakin. Minusta on erittäin hauskaa herättää isäntäväen huomiota sillä, että hipsuttelen lastenlasten lelu- ja askartelutarvikehyllylle, napata sieltä jotain mielenkiintoista ja retuuttaa sitä sitten ympäri huoneita. Kun oikein innostun niin vauhtini välillä kohoaa jopa 10 km/ tunnissa (ainakin meidän Karoliina arvioi nopeuteni parhaimmillaan sellaiseksi). Se on ihan kunnioitettava vauhti sisätiloissa.

En siis ole ihan niin surkeassa kunnossa, kuin kirjoituksekseni alkuosasta luulisi.
Olen kaikesta korvavaivasta huolimatta iloinen ja pirtsakka pikkukoira. Varmaan jouluna unohtuvat menneen syksyn harmit, sillä meille saapuu kokonainen liuta jouluvieraita: pikkuväkeä seitsemän ja saman verran aikuisia. Kelpaa siinä kerjätä herkkupaloja niin monelta!

Toivotan oikein iloista Joulua kaikille ystävilleni!