Mitä te, nahkat, aina valitatte säistä! Minulla on vain yksi puku ja aina se on sopiva, satoi tai paistoi. Tälläkin viikolla olen juoksennellut milloin kenenkin kanssa aamulenkillä metsässä ja ihmetellyt, kun aina pitää etsiä ensin monta hetkeä sopivaa vaatetta päälle ja minä saan odottaa. Metsässä viihdyn hurjan hyvin, juoksen ja telmin, möyhennän sammalet ja turpeet. Emäntä aina kauhistelee kuraisia jälkiäni ja isäntä riehuu, kun haluan käydä saviojalla uimassa. Kuitenkin minä olen siisti koira ja pidän turkkini hyvässä kunnossa, ei ole valittamista. Tässä seison jollakin kummallisella puisella tiellä, jonka nahkat on valmistaneet, etteivät sotkisi käpäliään. Minullekin se sopii, tässä on hyvä kulkea. 

Niin - ja nythän ne touhuaa taas jotain juhlaa, vaikka vasta muutama päivä sitten juhlittiin minun synttäreitäni. Pikkunahkat potki pihassa palloa, isot kulki kuplivaisen pikkupullon kanssa ympäri tonttia ja puhui kummia. Pelin nimi oli kuulemma Saana-golf. Minun kaivamani kuoppa hiekkatiellä oli se, mihin pallon piti osua. Sain osallistua täysillä peliin. Sain mieleni mukaan estää potkaisijaa nappaamalla tältä pallon. Se oli kaikista hyvin hauskaa.

Tämä kaikki pihalla leikkiminen ja hyvältä tuoksuvien herkkujen kanssa touhuaminen kuulemma johtuu juhlasta nimeltä juhannus. Mitä se sitten lieneekään? Tuntuu olevan tärkeä, kun sadekaan ei estä ulkoilua eikä kylmyys ison nuotion ympärillä hyppimistä. Joten hyvää juhannusta kaikille, viettäkää sitä yhtä siististi kuin minäkin. Juhuuuu - hau - hau - hauuu!