Heti aamulla oli lähtö eläinlääkäriin. Matkaa kertyi yhteen suuntaan 50 km. Kun olimme ajaneet ehkä kolme, niin Saana oksensi sylissäni. Olin varautunut pyyhkeillä ja papereilla, mutta silti fuksianvärinen neule ja verkkahousut sotkeentuivat. Olihan minulla mukana vaihtovaatteet, mutta sekavin tuntein kiemurtelin puhtaisiin housuihin eläinlääkärin pihassa.

Olisiko hänellä antaa neuvoja meille, kuinka auttaa matkapahoinvoinnista kärsivää koiraa? 

Ensimmäinen rokotus meni lähes huomaamatta, Saana vain hiukan vinkaisi, kun neula työntyi niskan puolelle. Me kuuntelimme hieman huolestuneina, kun eläinlääkäri kertoi, että varsinkin lapinkoirat kärsivät matkapahoivoinnista, sillä niiden tasapainoaisti saattaa kehittyä hitaasti. Jos pentu saa ikäviä kokemuksia autossa olemisesta, se saattaa ruveta pelkäämään koko autoa, ja jos se oksentelee usein alkuaikoina, siitä voi jäädä jännitys ja senkin vuoksi pahoinvointi voi jäädä tavaksi. Lääkäri sanoi, että hän voisi kirjoittaa pahoinvointilääkettä Saanalle (tabl. Cerenia). Sitten hän ehdotti, että Saanaa voisi harjoittaa kuljettamalla lyhyitä matkoja autossa. Häntä voisi ajeluttaa aluksi vaikkapa vain muutama sata metriä, viedä johonkin kivaan paikkaan ja antaa sitten namia.

Poikkesimme paluumatkalla apteekkiin ostamaan Cereniaa Saanalle. Neljän tabletin hinta oli päätä huimaavaa, 26 euroa. Kun mietimme, kuinka paljon yleensä tulisimme liikkumaan autolla - jopa tulisi matkoille ylimääräistä hintaa! Päätimme kokeilla luomua, ja aloittaa Saanan matkapahoinvointiharjoitukset välittömästi. 

Tänään saapui kylän keskustaan kirjastoauto. Vaikka sinne käveleminen on suuri huvi, niin tänään ajoimme matkan autolla. Saana katseli peltomaisemaa ja rantapajukkoa auton ikkunasta. Sanoin sille, että nauti nyt näistä maisemista, niin kuin eilen illalla Havukka-ahon ajattelijasta televisiossa. Silloin Saana nökötti paikallaan meidän jalkojemme juuressa ja tuijotti elokuvaa hievahtamatta. Hyvin meni nytkin, pahoinvointi ei yllättänyt ja saimme esitellä koiramme vielä kirjastoauton väelle. Harva koira on kolmen kuukauden iässä saanut tällaisia kulttuurivaikutteita!

Kuvassa Saana on menossa kirjastoautolle.

  

Iltapäivällä teimme vielä toisen harjoitteluretken. Kun mies lähti puolukkaan, niin menimme metsään kilometrin päähän hänen kyydillään. Perillä pidimme kiven kupeessa kahvihetken ja sitten kävelimme kahdestaan kotiin. Tämäkin matkapahoinvointiharjoitus meni plussan puolelle, vaikka metsäautotie keinuttikin mennessä kovasti maasturia. 

Kotiin palaaminen kävellen oli sitten sitäkin mukavampaa ja leppoisampaa.