Saana%20Jorjan%20kanssa-normal.jpg

Minulla oli viikko sitten ihan oikea hoitopäivä. Onhan minua ennenkin toki hoidettu, ja kun isäntäväki on ollut reissussa, niin minulla on ollut hoitajia kotona pitkä rivi, mutta nyt pääsin oikein kylään vesikuppini ja raksupussini kanssa.

Hoitopaikan Minttu oli minulle jo ennestään hyvä tuttu - olette nähneet edellisestä päivityksessäni kuvia metsäretkestämme - mutta perheen Jorja-koirasta minulla oli vain hatara muisto viime syksyltä. Silloin olin niin pieni natiainen, että kun Jorja tuli meille kyläilemään, niin minä juoksin piiloon auton alle. Au-uu!

Huomasin, että emäntääni vähän jännitti etukäteen, miten minä nyt pärjäisin tämän ison koiratytön kanssa.
Mutta kuinkas sitten kävikään? 

Kun saavuin hoitopaikkaani, siellä leijaili sellainen aivan uusi ja ihmeellinen tuoksu, jota en tunnistanut ollenkaan. Tuoksu oli todella huumaava, siinä oli jotain sellaista, joka sai pienen mieleni aivan sekaisin. Tuoksu kiemurteli kuonooni Jorja-koiratytön suunnasta. Jokin minun mielessäni kertoi, että kyse oli jostain jännittävästä ja erityisestä asiasta, joka minuakin odottaisi lähitulevaisuudessa. Jonakin kauniina päivänä minäkin olisin tuollainen ihanalta tuoksahteleva koiraneito.

Vaikka en ymmärtänyt mistään mitään, aloin kiertää Jorjaa kuin koira kuumaa puuroa. Jostain aivan kaikkein syvimpien aivojeni takalokeroista tai selkäytimestä mieleeni nousi ikiaikaisia tuntemuksia siitä, mitä tyttökoirat ja poikakoirat tekevät keskenään. Me molemmat tosin olemme tyttökoiria, mutta aloin pyytää Jorjaa kanssani tähän villiin leikkiin.

Hau, hau! Minussa olisi sitä leikkiä ja virtaa riittänyt vaikka kuinka, mutta Jorjan täytyi jo välillä käydä lepäilemään. Mintunkin piti käydä makoilemaan meidän väliimme, niin kuin olisi sanonut, että rauhoittukaapas nyt jo vähän lapset.

Enna-emännänkin pää meni jo niin pyörälle siitä peuhaamisesta, että hän aivan uupui ja kävi pötköttämään sängyllensä.
Minä vilkaisin häntä ja ymmärsin sen merkiksi, että nyt pitää lopulta rauhoittua päiväunille. Näin menen kotonakin aina oman emäntäni viereen lattialle, kun hän kellahtaa sänkynsä päälle lepäilemään.

Onneksi Enna siinä telmiessämme ehti ottaa kuvia muistoksi päivästämme. Liitän niitä pari tähän lukijoiden piristykseksi. 
Vieläkin minua se lysti naurattaa!

Saana%20nauraa-normal.jpg