Silloin kun Saanaa ei meillä vielä ollut, puhelimme usein, miten uusi koira kasvatettaisiin.

- Pitää olla selvät ja selkeät käskyt, mieheni sanoi.

- Ni-in, mutta muistatko, silloin kun Hilla oli pieni, puhuit sille niin kuin Ruuneperi: selitit koiralle perusteellisesti asioiden syitä ja seurauksia.

- Nyt ei selitetä, sanotaan vaan tiukasti, että EI, ISTU ja MAAHAN, mies sanoi ja lisäsi: -  Muista sinäkin sitten käyttää koiran oikeaa nimeä, ei mitään semmoisia lässytyksiä, että Valkotassu tai Karvanapa tai Mumminkulta. Asioilla pitää olla tärkeysjärjestys.

- Joo, joo, sanoin ja muistelin Veera-samojedia, joka syntyi Englannista tuotetun Prinssi-nimisen koiran ainoana jälkeläisenä. Muistin, kuinka olin ollut sen syntymän aikaan työharjoittelussa maalla, asunut silloin kotona ja nukkunut kuukauden ikäinen koiranpentu kainalossani joka yö.

- Eikö edes yöllä viereen pentua oteta? kysyin kaihoisasti. - Se lämmittäisi niin mukavasti.

- Minähän sinua lämmitän, mies sanoi. - Ja muista, ettei pöydästä sitten anneta koiralle mitään, vaikka se kuinka kerjäisi.

- Ei anneta, ei! Siitä asiasta olimme samaa mieltä.

Muutama päivä sitten mies oli aamusta myöhään iltaan poissa. Menin sänkyyni yhdeksän aikaan ja leikin laiskasti Saanan kanssa, joka makasi lattialla matollaan ja hellästi tavoitteli kättäni hampaillaan. Kävin hirmuista henkistä kamppailua. Nostaisinko pennun viereeni, vai jättäisinkö lattialle? Pentu leikki ja kiemurteli selällään, sen vaaleanpunainen vatsa oli näkyvissä, se näytti kovin hellyttävältä.

Ojensin käteni ja nostin Saanan viereeni. Se näytti hieman hämmästyneeltä, mutta vaihtoi sitten puremisen varovaiseksi nuolemiseksi. Vähän ajan kuluttua laskin Saanan lattialle, mutta tiesin hyvin, että tämän tempun jälkeen peli olisi menetetty. 

Kun mies saapui kotiin, kysyin: - Arvaa, mitä minä olen tehnyt Saanan kanssa? Nostin sen sänkyyn.

Mies katsoi minua kulmiensa alta, mutta ei sanonut mitään. Mutta seuraavana aamuna kun pentu temmelsi hänen puolellaan, kuulin miehen kutsuvan: - Kas niin, Saana, tulepas tänne.

Ja niin hän nosti pennun säkyyn. Olimme siis asiasta kuitenkin yksimielisiä.