(Kuva omilta 2 v-synttäreiltäni kesäkuussa)
Olemme viettäneet perusteellisesti Lauriinan 4-vuotispäivää - ensin täällä maalla ja sitten vielä kaupungissa. Se minulta menee kyllä yli ymmärryksen, millaisia lahjoja nahkat antavat toisilleen. Emäntäkin antoi Lauriinalle KISSAN, jonka tämä hihkuen kaivoi paketista ja painoi poskeaan vasten. Silmät olivat tiukasti kiinni, kun tyttö hali KISSAANSA ja oli niin onnellinen.
Yhtä kummallista mielestäni oli se, että kun hän sai emännältä 20 euroa ja teki elämänsä ensimmäisen ostoksen omalla rahalla Kivalta Hipeltä, niin hän osti AUTOJA!!! Minä pieni lapinkoira suorastaan INHOAN autoja, kun ne saavat minut yökkäämään.
Niin tapahtui nytkin, kun palasimme emännän kanssa Lauriinan virallisilta synttäreiltä kaupungista. Emäntä oli istuttanut minut viereensä etuistuimelle ja kiinnittänyt turvavyöhön. Välillemme hän oli asetellut korkean pahvin, etten saisi päähäni jossakin jännittävässä tilanteessa pyrkiä emännän syliin. Siinä sitten matkustin ja huojahtelin. Välillä katselin emäntää pahvin yli ja asetin murheellisena leukani pahvin reunalle. Yritin sanoa hänelle, että eikö meidän tavallinen tapa matkustaa olisi paljon mukavampi: se että saan olla emännän kainalossa, tiukasti kylkeen puristettuna. Siinä en heijaa edestakaisin, eivätkä sisuskaluni mene mykkyrään.
Niinhän siinä sitten kävi, että kun kaarsimme Jämsän liikenneympyrää, puklasin kunnolla. Seuraavalla bussipysäkillä teimme hieman huoltotoimenpiteitä, ja matkamme pääsi jatkumaan.
Reissussamme oli erityiskivaa se, että tapasin karvaserkkuni, kolmikuisen Jalon. Tuo vipeltäjä on tanskalaisruotsalainen pihakoira, vaikka vaikuttaa enemmän tanskalaisruotsaselta sylikoiralta. Niin mielellään hän käpertyy kerälle vuoroin kenenkin kainaloon ja ottaa torkkuja.
Muuten meillä meni kivasti, mutta en tottunut siihen, että minun pitäisi jakaa leluja ja luita toisen kanssa, ekä saisi viedä niitä vieraaltanikaan. Kun Jalo tuli eteeni makutikku hampaissaan, niin nappasin sen häneltä alta aikayksikön. Sain siitä kovasti moitetta. Ihmettelin sitä kyllä vähän: Jalohan suorastaan tarjosi tikkua minulle!