Vaikka kuljenkin koirien tapaan metsässä usein kuono maassa, niin välillä tykkään nousta tähystelemään ympärilleni. Etsin polun vierestä sopivan kiven ja ponkaisen sille. Kääntelen päätäni puolelta toiselle ja tähystelen ympärilleni, jos sattuisin näkemään jotakin mielenkiintoista.
Emäntäni ja isäntäni ovat reiluja, sillä he antavat minun tarkkailla, eivätkä kiirehdi eteenpäin. Niinpä olenkin osoittanut heille palkaksi monenmoista kiinnostavaa. Olen näyttänyt ainakin metson, pyyn, hiiri-, viiru- ja varpuspöllön. Ehkä vielä muutakin. 

Täällä kotipihassa minulla on oikein erityinen tähystyspaikka. Asetun istumaan kellarin katolle, josta leviää näköala peltoaukean yli. Vasemmalla puolella on pieni järvi, jonka rantaa pitkin kulkeva tie johtaa maantielle. Pellon toisella puolella on naapuri, jolla on kolme isoa koiraa, joita en oikein tunne, mutta vakoilen kyllä niiden liikkumista omalla pihamaallaan ja vastailen välillä haukahteluihin.

Tänään kun kökötin paikallani, näin kaksi isoa, vaaleanruskeaa jänistä leikkimässä pellolla. Ne hyppelivät viimevuotisessa ruohossa edestakaisin,  sitten ne siirtyivät juoksemaan meidän tietä heinäpaalirivin taakse. Olin pökertyä hämmästyksestä, kun meidän mäkeä näytti nousevan kaksi pörheää vierasta, jotka viskoivat takajalkojaan ilmaan. Kohottauduin seisomaan, kurotin päätäni ja päästin kurkustani vinkaisun. Aii- iih! Silloin jänikset muuttivat suunnitelmaa ja lähtivät pötkimään pakoon. Nyt vasta niiden kintut vasta ilmassa vispasivatkin! 

Lähdin perään minkä käpälistäni pääsin.  Jänikset pinkoivat pitkin tietä edellä ja minä viivana perässä. Juoksin varmaan 300 metrin ennätyksen naapuritalolle asti, mutta jänikset kirivät vielä vikkelämmin.
Olisin varmaan saanut ne kiinni, mutta maantien reunassa kuulin emännän tiukan huudon: - Saana, tänne heti!
Ei siinä auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja hölkätä kotiin päin.

Siinä se emäntä harppoi  sisätossuissaan esiliina edessä. Hänen leipomuksensa olivat jääneet uuniin, ja hän motkotti siinä palatessamme: - Onneksi näin sinun valkoisen peräpeilisi vilahtavan naapurin nurkalla. Ties minne asti olisit jahdannut jäniksiä! Mennään nyt äkkiä, etteivät sämpylät pääse palamaan!
Niin me tulimme kotiin perätoukuria, ja emäntä veti kuistin oven tiukasti kiinni.
- Nyt pysyt sisällä. Ei tänään enää mitään jänisjahteja. Maahan! Siinä on Saanan paikka!